Ostan mielelläni suomalaista ja Suomessa tehtyä vaatetta. Kuten jo aikaisemminkin olen todennut, suomalaisuus ei tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta silti suosin ilolla paikallisia, nousevia, kiinnostavia lahjakkuuksia, jos vain kykenen – ja jos sopivaa ja mieleistä tarjontaa vastaan tulee.
Olimme pari viikkoa sitten Helsingissä, ja satuin Albertinkadulla huomaamaan GILLES ET DADA –merkin oman, uuden uutukaisen putiikin. Gilles et Dadan myymälätila on tyylikäs, ja rekeillä roikkuu pienehkö mutta vakuuttava valikoima rentoja, minimalistisia ja elegantteja vaatteita sekä hienoja printtiteeppareita. Väripaletti koostui ainakin tällä hetkellä pääasiassa mustasta ja valkoisesta. Vaatteet toivat mieleeni esimerkiksi Cecilia Sörensenin, “suurista” merkeistä muun muassa Acnen. (Ja pankaapa merkille se, että kyseiset, pieninä sarjoina Suomessa valmistetut vaatteet ovat esimerkiksi Acnen överihinnoiteltuja kuteita edullisempia! Gilles et Dadassa poikkesin jopa pitkään tiukasti kiinni pitämästäni “en osta mitään täysihintaista vaatetta” periaatteestani. Olen nimittäin pitkään etsiskellyt simppeliä ja monikäyttöistä, laadukasta, minun näköistäni! mustaa puseroa – ja toiveitteni yksilö löytyi Gilles et Dadan valikoimista. Valuvasti laskeutuva viskoosi-puuvillasekoite ja yksinkertainen mutta oivaltava leikkaus olivat rakkautta ensi pukemisella. Tässäpä sitä on paita arkeen ja juhlaan!
Olen viime aikoina usein marissut, että kokomusta asu näyttää päälläni jotenkin kovalta. Nyt tuuli on vähän kääntynyt: kokonaan mustat asut tuntuvat vaihteeksi taas tosi raikkailta ja mieluisilta! (Tämä ilmiö on muuten havaittavissa meikäläisellä joka vuosi loppukesästä. Jostain syystä löydän itseni aina elokuussa pukeutumassa mustaan. Strange, huh?) En kuitenkaan osaa käyttää mitä tahansa kokomustia asuja, vaan – ainakin tällä haavaa – lähinnä sellaisia, jotka ovat melko naisellisia (ja joita musta väri sitten juuri sopivasti ryhdistää).
Vielä on kesää jäljellä! Juuri tämän sävyinen denim on minusta erityisen edukseen mustan parina. Korkeat korot ovat usein minusta vähän liikaa näin lyhyiden shortsien kanssa - vaan ei tänään!
Ristin tämän asun sukulakuksi. Ruskea ja musta ovat usein vähän hankala pari, mutta tämä tomii minusta hyvin. Ja miten ihana onkaan Sugar Kane –ystäväni valmistama Revolution is my Boyfriend –nahkahapsukoru!! Tällaiset, taitavien tyyppien itse tekemät jutut ovat ihan parasta! Paitsi että hapsukoru näyttää kauniilta (ja niin ajankohtaiselta!), se hyväilee ihoa keveällä kosketuksellaan. Ihanaa!
P.S. Helsingistä vielä muuan huomio: suosittelen Albertinkadulla vaeltelua kaikille, jotka eivät noilla nurkilla ole vähään aikaan liikkuneet: seudulle tuntuu nousseen monenmoista kivaa pikkukauppaa. Puhumattakaan siitä, että Albertin- ja Kalevankadun kulmassa sijaitsee iki-ihanin Cafe Gran Delicato!
Oletteko te löytäneet uusia suomalaisia (tai muita) suosikkeja?
Toi on hyvä tiedostaa, että suomalaista oikeasti laadukasta, yksilöllistä ja toimivaa kamaa saa aika kohtuuhinnoilla kuitenkin! Kiitso tästä vinkistä, tarvii tarkistaa.
Tykkään hurjasti tuosta musta-ruskea-yhdistelmästä - loppukesästä ja alkusyksystä sekin toimii, kun ihon näkyminen raikastaa pelin.
Hieno löytö! Täytyypä itse käydä tsekkaamassa valikoima. Kun ei itse enää asu Punavuoressa, siellä tulee pyörittyä yllättävän harvoin liikkeiden aukioloaikaan.
Sulle muuten sopii loistavasti korkokengät. Luulin pitkään että en voisi itse käyttää korkokenkiä koska olen niin pitkä (178cm) ja nyt kun tiedän että voin käyttää jos haluan, en koe niitä itseni näköisiksi. Näytän joko pitkäkinttuiselta Bambilta jäällä tai salaa äidin vaatekaapilla vierailleelta. Omistan yhdet korkokengät, joista pidän suunnattomasti, mutta osaan käyttää hyvin harvoin. Lisäksi vasen nilkkani on liikuntaharrastuksen seurauksena jotenkin pysyvästi löystynyt ja huteroitunut, askel meinaa kiertää sivuun matalillakin kengillä. Ehkä joku nilkkaa tukeva nilkkuri voisi olla kiltimpi tuolle oikealle nilkka-rukalle. Toisaalta olen ehkä kuitenkin enemmän tennarityttö.
huomasin asuntoesittelyssä vihdoin sen, missä tuo liike on. mä tunnen itseni välillä edelleen ihan turistiksi, koska en hahmota osoitteita, jotka saattaa olla ihan kulman takana.
pitänee mennä katsomaan, koska sun paitasi näyttää kyllä erinomaisen hyvältä.
mun suomalainen kestosuosikkini, jota en kuitenkaan omista, on house of björnberg, jossa mekin kävimme kuolaamassa. itse asiassa se leopardipaita/takki kummittelee edelleen mun päässäni…
Huh, että on taas niin tyylikästä ja kaunista! Uusi teeppari näyttää hyvin toimivalta ja moneen asuun taipuvalta. Mihin hintaan Gilles et Dadan teeppari siis asettui?
KAIKKI nämä asut ovat minusta kauniita! Yksinkertaisia, mutta siksi ne varmaankin vetoavat. Rakastun kerta kerralta enemmän noihin haaremeihisi, mitä enemmän niitä täällä esittelet… ja noi kengät! Mistä ne on? Juuri eilen melttosin, että tolppakorko ei vieläkään puhuttele mua, ja sitten sinä esittelet nuo kaunottaret!
sugar kane, kiitos. Ja oot ihan oikeessa: ruskea ja musta kyllä toimii kimpassa kunhan kokonaisuudessa on riittävästi “ilmaa” paljaan ihon muodossa!
Lulu Pigeon, joo suosittelen vierailua tuohon putiikkiin. Ainakin yhden näkemän perusteella vaikutti varsin lupaavalta. Ja kiitos kehusta! Korkkarit antaa toisinaan sopivasti lisäsenttejä tähän suhteellisen lyhyeen varteeni.
Mutta kyllä mäkin olen (myös) tennarityttö, enkä suinkaan aina haluakaan näyttää pidemmältä kuin olen. Matala korko tai ei korkoa ollenkaan on myös ihan hyvä. Fiiliskysymys. 
Stellagee, omia kotikulmia kannattaakin musta kierrellä turistin asenteella. Aina voi löytää uutta! Ja House of Björnberg on tosiaan mahtava. Tahdon ehdottomasti että ostat sen silloin sovittamasi takin! Se näytti tosi mahtavalta sun päällä!!
Vimps, kiitos paljon!
Tämä paita maksoi kuutisen kymppiä - nyt esillä olleiden vaatteiden hinnat asettuivat minusta hyvin lähelle esim. Filippa K:n hintatasoa. Ei siis toki halpaa, muttei kohtuuttoman kallistakaan.
Ilveksenkujan haaremit on omakin suosikkini. Niiden suunnittelijan (hyvän ystäväni) taidoista ja lahjakkuudesta muuten kertoo myös se, että ko. malli on suunniteltu kesän 2007 housumalliksi. Housut on kestäneet tosi hyvin - ja aikas hyvin Ilveksenkuja siis silloin myös ennakoi tulevia trendejä; vielä silloin haaremihousuja ei näkynyt paljon kenelläkään. Että terkkuja Ilveksenkujalle!
Kengät ovat isoäitini italialaiset mokkakorkkarit noin vuodelta 1967. Niitä on käytetty aikoinaan paljonkin mutta ovat edelleen kerrassaan moitteettomassa kunnossa.
Jotkut osaavat trendien ennustamisen, ainakin Ilveksenkuja! Hienoa. Ilveksenkuja kuulostaa todella kiinnostavalta kotimaiselta tuoreelta merkiltä; olet esitellyt täällä muistaakseni enemmänkin merkin tuotantoa. Muistelen, että merkki oli turkulainen tai varsinaissuomalainen? Jos näin on, tiedätkö myydäänkö Ilveksenkujaa muualla päin Suomea? Toisaalta, mähän olen tulossa vielä syksyn mittaan Turkuun, kuten oli puhe!
Vintagekorot ovat usein parhaita: hyvälaatuisia ja niin pehmoisia jalassa. Kun kengillä on vielä tunnearvoa, ei niitä voi piestä mikään eikä kukaan! Itse asiassa nyt nuo nähtyäni en usko sittenkään tarvitsevani Vagabondin samantapaisia pinkkejä mokkatolppakorkoja - vaikka pinkki on kieltämättä yksi lempiväreistäni ja pinkit kengät piristäisivät mustia ja musta-harmaita asuja.
Vintagessa vaan on niin paljon enemmän asennetta.
Vimps, joo, Ilveksenkuja kannattaa pitää mielessä! Mulla on jotain neljä tai viisi ko. merkin vaatetta, rakastan niitä kaikkia tulisesti! Tylsää on vain se, ettei Ilveksenkujan vaatteita saa tällä hetkellä muualta kuin B-butikista Turusta (suunnittelija on tosiaan turkulainen), mutta jos tulet käymään, niin tsekataan valikoimia yhdessä! Mä olen töissä vähän miten sattuu, mutta koetetaan löytää yhteistä aikaa täällä Turussa!!
Vintagekengät, etenkin vielä ennakkoperintösellaiset, on tosiaan ihan parhaita!