Kuten ehkä tiedättekin, Turussa on parastaikaa käynnissä Tall Ships Race. Ko. tapahtuma ei juuri houkuttele. Jokiranta on pakattu täyteen ihmisiä – tästä on totisesti tullut megatapahtuma – eikä ihmisjoukoissa ryysiminen ole ikinä kuulunut lempipuuhiini. (Sitäpaitsi nyt sataa aivan kaatamalla. Ikkunasta tiiraillen näen jokirannassa silti valtavasti porukkaa: hämmästyttävää miten innostuneita ihmiset tästä ovat!)
Minä en ole koskaan paljoa purjehtinut. Sen verran kuitenkin, että tiedän varmuudella ettei se ole minun juttuni. Lapsuudessani perheessämme oli suurehko, limisaumainen Skylla-puupurjevene. Viihdyin – ja viihdyn – kyllä saaristossa (perillä saaressa, siis), mutta veneessä tulen pahoinvoivaksi. Eikä siellä sitäpaitsi ole mitään tekemistä. Purjehtiminen on tylsää!
Mutta silti: purjelaivat ovat kieltämättä hienoja – ja minä tykkään katsella vähän pienempiäkin veneitä. Eritoten puiset purjeveneet ovat suunnattoman kauniita, linjakkaita esineitä. Turussa vierasvenesatama on lempikohteitani vaunutellessa ja iltalenkeillä – koko sataman suu on itse asiassa minusta todella tenhoava ja tunnelmallinen paikka. Laivoissa ja veneissä on seikkailun ja vapauden tuntua, ja satamassa lähtöjen, muutoksen ja irtautumisen suloisen kutkuttavaa houkutusta.
Pidän myös miehistöjen tarkkailusta. On aina kiehtovaa panna merkille, miten joku on löytänyt tiensä pieneen Turkuumme Saksasta, Baltiasta tai Englannista, joskus vielä kauempaakin. Purjehtijoilla on myös ihan oma tyylinsä, joka vaikuttaa olevan kaikkialla (läntisessä) maailmassa vieläpä varsin samanlainenkin. Väreinä on klassisia seilorivärjeä, kuten valkoista ja tummansinistä, piristeenä ehkä kirkasta punaistakin. Purjehtijat suosivat myös tiettyjä vaatemerkkejä. Joukossa on puhtaasti purjehdusvaatteisiin erikoistuneita, mutta purjehtijoilla näkee paljon myös suurten muotitalojen vaatteita. Osa suosii konservatiivisia brändejä, osa vähän räväkämpiäkin, mutta yhteistä kaikkien pukeutumiselle on se, että vaatteet ovat huolitellusti casual. Kenties juuri nämä muodollisen ja klassisen sekä rennon ja epämuodollisen tai ylellisen ja snobistisen sekä käytännöllisen rajankäynnit kiehtovat minua purjehtijoiden tyylissä eniten. Vaikka purjehtijoiden lookit ovat yleensä kaikkea muuta kuin minun juttuni, tällainen tyylillisten kategorioiden välimaastossa liikkuminen inspiroi silti.
Ja sittenhän meillä on tietenkin vielä tuo klassinen seilori look. Rakastan sitä. Mutta minun juttuni se vain ei oikein ole. En tahdo saada etenkään raitaa toimimaan haluamallani tavalla – vaikea selittää, mutta niin se vain tuntuu olevan. Salkan ja Mairen seilori-aiheiset lookit ja postaukset kuitenkin inspiroivat minua yrittämään omaa tulkintaani purjehdus-lookista. Päädyin ottamaan lähtökohdaksi jo läheiseksi käyneen hienostorouvan.
Rouva on purjehtimassa Välimerellä. Sillä on niin paljon rahaa, että se on tietenkin palkannut kokonaisen leegion miehistöä (ne on lisäksi tietty ihan mielettömän komeita, ja sillä on koko ajan niiden kanssa jotain peliä!). Se vain istuskelee kannella, juo samppanjaa tai drinkkejä ja lukee vuorotellen Heminwayn The Old Man and the Sea -teosta ja Sylvia Plathin Crossing the Water –kokoelmaa. Huomenissa ankkuri lasketaan Santorinin kalderaan, ja Rouva menee pääkaupunki Firaan ostoksille ja huvittelemaan. Siitä matka jatkuu Caprin kautta Nizzaan.
Nimesin merelliset tyylipyrkimykseni purjehduseleganssiksi. Lookit perustuvat klassiseen merenkulun väriin, tummaan siniseen. Siihen yhdistetty kulta tuo mieleen viittauksia univormuistakin – ja yhdistelmä on juuri sopivalla tavalla klassinen ja muodollinenkin.
KANNELLA
Viskoosi, silkki ja pellava ovat sekä käytännöllisiä että ylellisiä materiaaleja hienostorouvan kansielämään.
Purjehdusasuun kuuluvat tietenkin housut. Löysät, haaruksistaan mukavasti roikkuvat, vajaamittaiset viskoosihousut yhdistin äitini kasarikorkkareihin. Toisessa kuvassa yläosana ihana kirpparilta löytämäni pitsineulepaita, toisessa Zaran pellavatoppi. Shortsiasu sai parikseen samaisen pellavatopin sekä Barcelonasta vuosia sitten ostetut kultaiset nahkasandaalit ja Matthew Willams for H&M silkkihuivin ja - klassiselle seiloriteemalle kädenojennuksena - Emedemartan ankkuririipuksen.
SATAMASSA JA RANNALLA
Maissa käydessään Rouva maustaa asuja muutamilla tyyliin sopivilla osasilla. Shoppailureissulle mukaan otetaan Yves Saint Laurentin laukku. Iltadrinkille rantaravintolaan on puolestaan mukava sipsutella viitta harteillaan.
Mitäs mielikuvia nämä teissä herättävät? Entä iskevätkö merelliset tyylit teihin?
Mahtavia lookkeja taustatarinoineen olet taikonut! Tykkään eritoten tuosta rannalla ja satamassa -tsydeemistä viitalla terästettynä.
Ite tykkään seiloriteemoista with a twist, sellasesta Genet’n merimiäs kohtaa beatnikin -tyylistä, vaiks tiiän että se on niin nähtyä 60-luvulta asti. Eilen Hannulelaurin keikalla ilahdutti, kun se toinen niistä jampoista oli raitapaitoineen, rilleineen ja vaaleine hiuksineen just niinkuin marseillelaisia seiloreita refeeraava Andy Warhol -64. Ei se paljoa vaadi mennäkseen oikein!
satamakaupungin tyttönä mäkin koen joenrannan ja sen suun läheisinä paikkoina. tosin mun esteettiset intohimoni eivät ole oikein koskaan suuntautuneet veneisiin tai laivoihin, vaan sataman ronskimpaan duunariosaan eli kontteihin ja nostokurkiin – aiheesta on kirjoituskin ollut tekeillä omalla tontilla jo jonnin aikaa ja ehkä valmistuukin pian.
tosin olen mä veden ylläkin viihtynyt: kummisedällä oli ikuinen remonttimurheenkryyni, 28m kaljaasi, jonka kannella vietettiin niin pitkiä aikoja kesällä, että pitkälle varhaisteiniksi kuvittelin, että vene on osaksi meidän omistamamme. isä korjasi harhaluulon ja kertoi, että duunitunteja meni niin paljon jo ilman taloudellista vastuutakin, ettei hän koskaan houkuttelusta huolimatta suostunut lunastamaan osaa purjejärkäleestä itselleen. kerran osallistuimme tall ships raceenkin, mutta purjehtimaan en koskaan oppinut; liian isossa veneessä ei pieni ole muuta kuin hiukan tiellä. tällaiselle kirjoihin uppoutuneelle lapselle laivamatkaaminen tosin sopi ihan hyvin…
mutta lookkeihin: ihanat nuo kultasandaalit! mun suhde kultaan on hitaasti muuttumassa, ja tuollaisina pieninä annoksina se toimii kauniisti ja tyylikkäästi. ja asusi ovat just kuin nenä päähän nizzan rantabulevarille kevyesti miehistön auttaman hienostoseilorileidin kokoelmista. rouva, joka viettää aikaa kannella ympäristöä tarkkailleen ja päiväunilla kannen alla…
muhun vetoaa ehkä eniten se perinteinen seilorilook: raitapaita, raitamekko, valkoinen liehuva pellava. olen muuten huomannut, että purjehtijat ja golfaajat pukeutuvat hyvin samojen raamien mukaisesti: tietty konservatiivisuus, käytännöllisyys ja yläluokkaisuus toistuvat molemien ryhmien asuissa ja liikkumavara on hienovarainen laatikkojen sisällä. ehkä syynä on ryhmien päällekkäisyys, ehkä harrastusten perinteisyys ja sitoutuminen yhteiskuntaluokkaan, tiedä siitä sitten.
Kiitoksia, naiset!
Sugar Kane, juurikin tietty simppeliys on klassisessa seilorilookissa parasta - eikä se musta ole mitenkään sillä tavoin “nähtyä” että se olisi jotenkin kulunutta. Klassikot on klassikoita! Hannulelaurin olisin muuten kyllä mielelläni nähnyt!
Stellagee, nuo kaljaasikokemuksesi kuulostavat aikas hurjilta!
Sataman ronskimpi estetiikka on muuten aivan mahtavaa! Eräs syy miksi pidän nykyisestä asuinpaikastamme niin paljon on juuri se, että ihan lähellä sijaitsee myös vanhoja ihania nostokurkia ja muuta menneen maailman satamameininkiä. Olisi kiva lukea postauksesi aiheesta!
Kulta on jotakin sellaista, josta innostun välillä enemmänkin. Tällä hetkellä pidän siitä juurkin tummansinisen parina: se on hyvin klassinen kombi.
On ihan totta, että purjehtijat ja golfarit ovat aika saman henkisiä - ja monet tosiaan myös harrastavat molempia lajeja. Ne ovat perinteisiä - ja tosiaan vahastaan myös yläluokkaisia lajeja - joskin tänä päivänä lienevät demokratisoituneen aika lailla. Mulla ei henk. koht. kokemuksia ole golfista senkään vertaa kuin purjehduksesta. Sen sijaan ratsastus oli nuorempana suosikkilajini. Jossain mielessä myös se kuuluu näiden perinteisten yläluokan lajien joukkoon. Mistäpä tulikin mieleeni: mä tarvitsen ratsastussaappaan henkiset saappaat!!
Seilorilookista vielä sen verran, että sulle perinteinen seilori taatusti sopii mainiosti! *kadekade*
Aivan ihania asuja! Noissa kyllä kelpaisi lähteä merille!
Itse tykkään seilorilookeista paljonkin, siinä on jokin, joka vetoaa. Ehkä tietyllä tavalla kaipuu merelle, vaikka itsekin tulen huonovointiseksi, oli se sitten pieni kalastusalus Islannissa tai Ruotsin laiva ( ja vielä yhdistettynä ylensyöntiin buffetissa, ei hyvä!!). Mutta näin maakrapuna voi aihetta romantisoida ja kokea se sitten vaikka pukeutumisen saralla
Kiitos Salka-muru!! Ja edelleen kiitos inspiraatiosta!
Heh, mä todellakin tunnistan nuo sun kokemukset meritaudista. Mä olen kanssa ihan totaalinen maakrapu!
Onneksi voi tosiaan elää asioita vaatteiden kautta! 
Seilorimeiningistä mulle tulee aina ensimmäisenä mieleen isoisäni tatuointi, jossa on majakka, myrskyävä meri ja alaston nainen. Hän on ottanut sen joskus 14-15-vuotiaana Kööpenhaminan Nyhavnissa ja nykyään, kun hän on yli kahdeksankymmenen, se on jo aika virttynyt ja venynyt. Nyhavn on nykyään turistirysä, mutta ennen vanhaan siellä on varmaankin ollut enemmän aitoa merimiesmeininkiä. Isoisä on muuten koko suvusta ainoa, jolla on tatuointi.
Mä olen myös elänyt suurimman osan elämästäni alle kilometrin päässä merestä ja se on mulle tärkeä asia, minkä huomasin viimeistään siinä vaiheessa, kun tein kuuden vuoden syrjähypyn Tampereelle. En ole niinkään innostunut merimiesestetiikasta tai satamista kuin merestä itsestään, ja se on mulle myös ääni- ja tuoksumaailmaa - parhaillaan avoimesta ikkunasta kuuluu lokkien kirkunaa ja pari kertaa päivässä Hernesaaren laiturista lähtevien loistoristeilijöiden sumutorvia. Taidanpa kirjoittaa aiheesta itsekin pari sanaa.
Anu, tatuoinnit ovat tietenkin merimiesmeininkiä perinteisimillään! Tykkään kovasti myös monista sellaisista old school -henkisistä tatuoinneista (ankkurit jne.)
[...] seilori-lookin. Kuten hänelle kommentoinkin, en itse juuri harrasta seilorimeininkejä, mutta tykkään leikitellä ajatuksella komeiden seiloreiden passattavana loikoilevasta, kansituolissa dri…. Tätä teemaa varioin kesäisin paljonkin - myös tämän päiväinen asu kuuluu ko. otsikon alle. [...]