Eräällä isäni sukulaisella oli tapana viimeistään juhannusviikosta lähtien toistella “syksyn merkit ilmassa, syksyn merkit ilmassa”. Tämä oli omiaan herättämään kanssaihmisissä melkoista ärtymystä: kukaan ei halunnut syksyä mainittavan kesken kukkeimman keskikesän. Suomalaisethan haluaisivat elää kesän eräänlaisessa kuplassa. Olemassa on vain läsnäoleva hetki; pimeä, pitkä talvi on valovuosien päässä, ehkäpä sitä ei koskaan enää tulekaan. Ja jos joku totuuden torvi kesken tämän euforisen itsepetoksen avaa suunsa, vastaanotto on nyreä.
Vihaan talvea, joten elän itsekin kesäisin jonkinlaisessa suloisessa kiellon tilassa. Mutta en minä syksyä pelkää – sehän on lempivuodenaikani. Ja poikkeuksetta käy aina niin, kuten tänä vuonnakin, että alan jo heinäkuussa haikailla syysvaatteiden perään. Hellevaatteet, shortist ja topit alkavat tympäistä, ja alan kaivata päälleni jotakin puetumpaa.
Eihän tässä tietenkään mikään kiire ole. Nautin siis sandaaleista kun vielä voin! Silti hekumoin jo pikkuruisen ajatuksella syysihanuuksista. Listasin vähän juttuja, jota tällä hetkellä erityisesti inspiroivat tulevaa syksyä ajatellen. Saapa nähdä, toteutuvatko kaikki intoilut sitten kun syksy todella saapuu!
VÄRIT
- Ruskea! En ole vuosikymmeneen ollut niin ihastunut ruskeaan kuin nyt – ruskean viehätystä olemme ehtineen pohdiskella jo Sugar Kanenkin kanssa. Erityisesti harmaalla taitetut ruskean sävyt tuntuvat minusta superihanilta: kaikki maantiet ja myyrät ovat ihan parhaita. Ehkäpä harmaalla taitetut ruskeat tuntuvat eritiysen makeilta siksikin, että aion yhdistellä ruskeaa nimenomaan harmaaseen. Pehmeät, epäväriset kombit tuntuvat yleensäkin parhailta: epävärit jatkavat asuissani siis myös syksyn tullen monissa muodoissaan, paletti vain ehkä tummuu aavistuksen kevään ja kesän hiekkaisista sävyistä.
- Burgundi ja muut viininpunaiset! Nämä olivat lemppareita jo viime syksynä ja talvena – nyt ne tuntuvat vieläkin paremmilta. Haluaisin yhdistellä samassa asussa erilaisia burgundeja ja syviä punaisia, toisaalta korostaa punaisten hehkua harmaan, ruskean ja mustan pareina. Ja ruosteenpunainen! Ihanuutta!
(Jotakin tällaista on mielessäni, kun puhun viininpunaisten yhdistelemisestä! Siis täähän on aivan TÄYDELLINEN! Ihanaa kun maailmassa on näin ihania miehiä! Kuva pöllitty Sartorialistilta.)
- Taitetut valkoiset! Valkoiset ja muut utuisen vaaleat tuntuvat syksyäkin ajatellen freeseiltä. Yleensäkin kaipaan ehkä tiettyä herkkyyttä asuihini, ja taitetuilla valkoisilla ja vaaleanvaaleanvaalean harmailla aion tätä tavoitella. Vaaleat sävyt toimivat parhaiten silloin jos vaatteen muoto on vahva: kaipaisinkin syysgarderobiini jotakin veistoksellista ja valkoista!
- Sininen! Mustikka, muste, laivasto, savu. Sininen on ihanimmillaan syvänä ja voimakkaana. Olen muuten sitä mieltä, että sininen on hyvin intohimoinen väri, vaikka se tietysti “kylmä” onkin. Myös takavuosien suursuosikki petrooli tuntuu taas houkuttelevalta, erityisesti hyvin tummissa ja syvissä sävyissään.
- Harmaa! Aina vaan. Ei sitä sen kummemmin tarvinne selittää.
MATSKUT
- Mokka! IHANA materiaali! En ole käyttänyt mokkanahkaa juurikaan noin viiteentoista vuoteen, mutta nyt se viehättää kaikissa olomuodoissaan: takeissa, kengissä, laukuissa, shortseissa (juu, sellaisetkin löytyvät nyt kaapista!)…
- Himmeä kiilto! Haluaisin kohdata syksyn hienostuneen hohtavissa vaatteissa. Sopivaa ylellistä kiiltoa on vaikkapa mustassa satiinissa, kaikessa silkissä – ja tietenkin nahassa. Olen onnistunut tekemään muutamia loistavia löytöjä alennusmyynneistä ja kirppareilta, ja aarrearkkuni on täydentynynt mm. nahkahameella, nahkaliivillä (kyllä!) sekä himmeän kiiltävillä mustilla housuilla. Myös musta kiiltonahka kiehtoo minua: ainakin polvipituiset, mustat lakeerisaapikkaani pääsevät syksyllä jälleen massiiviseen käyttöön.
- Denim! Farkku toimii edelleen ja aina vaan. Keskisininen, harmaa ja musta ovat syksyn farkkua. Ja hämmästyttävää kyllä: vielä keväällä en osannut lainkaan käyttää farkkurotsia, mutta nyt käytössä on jo kaksi – joista toinen on vieläpä musta! Sitäkin tulette näkemään vielä moneen kertaan…
+ Flanelli! Kiitos Maire!
MUOTO ja MEININKI
- Muoto ennen muuta! Siis tarkoitan, että syksyä ajatellen vaatteen muoto kiehtoo kuoseja tai printtejä enemmän – niinhän tämä aina menee. Meinasin itkuun pillahtaa kun näin Rick Owensin syksyn kokoelman: puhdasta neroutta!
(Owensin kokoelma on niin chic ja space! Mahtavaa! Näytöslookit ovat mieletöntä kerrostaidetta, mutta kuvittelisin että yksittäisinä vaatekappaleet olisi lisäksi varsin helppo yhdistellä arkiasuihin. Kuva Style.com.)
Myös Haider Ackermann on luonut uskomattoman malliston, josta kelpaa hakea innoitusta kerran jos toisenkin.
(Rakastan Ackermannin harmaan eleganssia sekä sitä, että Ackermannin lookit ovat samanaikaisesti sekä erittäin skarppeja että orgaanisen pehmeitä ja valuvia! Kuva Style.com.)
Ja tietenkin kaiken taustalla ovat kasari-avantgarden suuret mestarit. Olen palannut jälleen kerran alkulähteille, ja kahlannut suuren määrän esimerkiksi Yamamoton, Miyaken, Gallianon, Demeulemeesterin, Kawakubon ja Margielan 80-luvun mallistojen kuvia. Suosittelen samaa kaikille: jumalaista ja kerrassaan inspiroivaa!! Myös Anun vinkkaama Miriam Ponsan mallisto on vallan oivallinen: kelpuuttaisin kaappiini kaikki osaset ko. mallistosta.
- Kerrokset ja kerroksellisuus! Nämä ovat pääosassa kaikissa syksyn lempimallistoissani. Rei Kawakubon kerroksia pidän kenties inspiroivimpana DIY-kokeiluja ajatellen: minua kiehtoo suunnattomasti ajatus suurempien osien tursuamisesta ja pursuamisesta pienempien ja niukempien alta.
(Comme des Garcons on eräs pitkällisimmistä suosikeistani! Jos Taidetäti voisi, se ei pukeutuisi mihinkään muuhun! Kuvat: Style.com.)
- Väärinpuenta! Edellisiin pointteihin liittyen: kaikenlainen kietominen, solmiminen, ripustukset, laskostukset jne. kutkuttavat minua. En ole Sugar Kanen ja muiden käsityötaitureiden tapaan armoitettu vaatteiden muokkaaja tai tuunaaja, mutta vaatetta voi uudelleenkäyttää myös muuttamatta sitä. Syksyn tavoitteenani olkoon: näe vaatteeseen kätketty potentiaali!
- Mielikuvien tasolla liikuskelen tällä haavaa Pariisissa, Marseille’sa, Lissabonissa, Madridissa ja Barcelonassa noin vuonna 1976. Kevät- ja kesäinspiraationi lähteenä toimi, kuten tiedämme, Amerikka autiomaameininkeineen ja Losin hienostorouva fiilistelyineen. Syksyn tullen Vanha maailma tuntuu taas inspiroivimmalta – ja mitkäpä muutkaan kuin ihanat, tunnelmalliset, hurmokselliset suurkaupunkimme. 1970-luvun lisäksi kiehtovat myös mainittu kasariavantgarde sekä 90-luku. Niin grunge kuin ysäriminimalismi kiehtovat parin viime syksyn tapaan. Maltan tuskin odottaa että saan ylleni kaikki ihanuudet, jotka nyt mielessä liikkuvat!
Kurkistus vaatekaappiin tuottaa iloisen havainnon: huomaan, etten oikeastaan tarvitse enää mitään uutta kaappiini! Kesän mittaan tekemieni löytöjen ansiosta syyslookit onnistuvat vallan mainiosti - ehkä ainoastaan se jokin valkoinen ja veistoksellinen saattaisi tosiaan olla tarpeeseen. Tietenkin kelpuuttaisin kaappiin ilomielin kaikenlaista Rick Owensilta, Ackermannilta jne., mutta eihän kaikkea tarvitse saada. Eihän?
Kertokaahan omista syysinspiksistänne! Postatkaa jopa omilla tonteillanne, jos vain siltä tuntuu!!
Kivaa kun olet taas palaillut päivittämään!
Mulla on jotenkin niin selvä mielikuva ollut haluamastani tyylistä ainakin viimeisen vuoen, että voisin postata viime heinäkuun “urban warrior queen” -tekstini samanlaisena uusiksi. Toisaalta, mulla on jo hallussa ne vaatekappaleet, joihin syksyllä haluan kietoutua, ja vielä kolmanneksi, mä haluan nyt elää KESÄÄ, joten en ala sen enempää vielä syysfiilistelemään. Nahkaa, ruskeaa, mokkaa, pehmeää kovaa se tulee olemaan. Valkoinenkin muuten tosiaan kiinnostaa “uutena” syysvärinä, onneksi mulla on valkoinen prätkärotsini…
Kaupallinen tiedotus: Yritän saada niitä ruskeita nahkaisia “irtokengänvarsia” ulos täs pikapuolin! Ja taidan myös repiä paitoja merkin The Revolution is my Boyfriend (ovathan ne kuin koruja, non?) alla kohtsillään, joten jos kiinnostaa, pist viestii ja väritoiveita
Sugar kane, mulla on kanssa tulossa tosi samanlainen syksy kuin jo monena vuonna peräkkäin (ja osittain aina!) - on vain niin ihanaa hehkuttaa näitä “vanhojakin” juttuja, kun en itse ole vielä koskaan aikaisemmin syystyylistä päässyt postaamaan.
Toisaalta on kyllä kiva huomata, että on onnistunut löytämään uudelleen vuosien takaisia suosikkeja, kuten mokan tai valkoisen ja ruskean sävyt. Mä olen vähän sellainen, että kaipaan kuitenkin aina myös vähän tuoretta virettä sen perusrungon mausteeksi - ja toisaalta on ihanaa innostua aina uudelleen ja uudelleen samoista asioista (kuten mun tapauksessa vaikka tiettyjen suunnittelijoiden tuotannosta ja meiningistä. Ainahan mä käännyn esimerkiksi kasari-avantgardistien puoleen tyyli-inspiraatiossa, mutta toisaalta niiden laajasta tuotannosta löytää aina uutta ihmeteltävää).
Hei kuulostaa houkuttelevilta tarjouksilta!
Sellaiset nilkkurit tosiaan haluaisin - ihanaa! Ja kyllä revityt- ja harsoasiat siis TODELLAKIN myös kiinnostaisivat: otan asian tiimoilta yheyttä!
Mä en ole vielä oikein tajunnut, että syksy on tulossa, enkä siis ole miettinyt vaatetustakaan - paitsi niitä yksiä farkkuja ja jakkua, jotka on liian lämpimiä pitää nyt. Palaan siis asiaan syssymmällä.
Mut luulen kyllä, että samalla meiningillä mennään, mun tyylihän ei silleen vaihtele, enemmänkin muokkautuu hitaasti pysyvästi ajan mukana.
En ole kyllä vielä uhrannut ajatuksia syksylle, oma lomakin alkaa vasta elokuun puolivälissä… Mutta voi tässä jo vähän innostua näistä syksyn vaatteista, ihan mahtava lista! Sinisen eri sävyt ovat jatkuvassa käytössä jo nyt, samoin valkoiset ja harmaat. Viininpunaisia ja ruskeita en ole oikein ikinä osannut käyttää, enkä oikein murrettuja värejä maanläheisiä värejä muutenkaan (poikkeuksena ruosteenpunaiset vakosamettihousut olisi ihanat!), mutta olen aina ajatellut, että se johtuu omista väreistäni. Pitäisi ehkä joskus kokeilla.
Ja kaupungeista olen samaa mieltä, olen aika kiintynyt tähän pieneen Eurooppaani. Lissabon voisi houkutella monen vuoden tauon jälkeen, lomakin on tulossa… Eli ei tarvitsisi jättää ajatuksen tasolle.
Mullekaan syksy ei tuo valttamatta mitaan uuden uutta, trenssitakista haaveilen ja ehka saapikkaista, mutta siinapa se taitaakin olla. Olen ollut tyottomana nyt viimeiset kuukaudet ja raha on ollut sangen tiukilla. Mitenkaan karsimysta tama ei kuitenkaan ole ollut, vaan vapauttavaa ja rauhoittavaa. Vaatteiden ja asusteiden himoitseminen ei kertakaikkiaan hyodyta ja huomaa, etta joskus (usein) pelkka ihailu riittaa. Toivon saman jatkuvan nyt kun olen taas toissa, vaikka (liiallinen) innostuminen uusista ihanista jutuista on niiiiin helppoa.. Onneksi kaapista loytyy vaikka mita, jopa korkkaamatonta (ihan tarkoituksella) ja onkin tosi mielenkiintoista, mita niista voikaan saada aikaiseksi. Oon satsannut rahoissa ollessani laatutakkeihin ym., joten tana syksyna/talvena voi olla paniikitta ja vain lennattaa mielikuvitusta. Ja ehka tahan voiskin kulminoitua minun tulevan syksyn juoni: rohkeampia yhdistelmia, hauskuutta ja asennetta!
Tykkasin muuten kovasti tasta postauksesta, vaikka kesaa edessa viela onkin. On aina kiva lukea kaikenlaisia luotaavia analyyseja. Rick Owensin ensimmainen kuva nayttaa muuten ihan modernilta tontulta, ihana talvinen tunnelma!
No nyt akkia taas aurinkoon!
Mä allekirjoitan Annemarin syksyn juonen, jo nyt kesällä! Sama meininki hyvin pitkälle kyl muutenkin, mun vaatekaapista ei syssyä ajatellen puutu mitään oleellista. Tää on ihana tunne tämä!
mul on hirvittävä tunne syksystä, et haluisin tosi kovin jotenki uudistaa itteeni (=elämääni) mut so far jitenkin hukassa et mite ja millai ja koska ja miks ja huoh.. ei sais tietty liian keinotekosesti ottaa vaan uutta tyylii mut ku mul on mieli joka halajaa moneen eri suuntaan. osa sanoo et ota grungr/hippi vaikutei ja sit tulee pieni ääni vasemmalt et lähde fiftarin matkaan ja sit taas nostaa vanha aatami päätää ja muistuttaa mustan huparin ja kittanan farkun neroudest.. hmm..
luulen et otan tukholmas oikeen silmän käteen ja laitan mieleen muistiin juttuja. josko ihan saisin blogattuu jotain aiheesta ens viikolla. toivotaan.
mut mutoin, mulla syksy on aina burgundia ja harmaata, tweed olis kiva ylläri ja flanelli.
Anu, niinhän se on: heinäkuu tosiaan vasta on! Mutta kun syksyn merkit on jo ilmassa!
Mut palaa toki fiilistelemään sitten myöhemmin!
Lulu Pigeon, sun mainitsemat jutut kuulostaa tosi hyvältä! Ja kun mainitsit nuo sammarit: sammarit olisi NIIIN ihanat! Juurikin jossain ruosteen tai burgundin sävyssä!! Nam!
Ja mene ihmeessä Lissaboniin, jos tosiaan voit, sinä onnellinen! Mä en tällä hetkellä voi muuta kuin haaveilla kaupunkilomasta.
Annemari, sulla on kyllä kerrassaan hyviä pointteja! Oon ihan samaa mieltä tuosta että ihailu useinkin riittää, ja jutuista voi ammentaa ja inspiroitua ilman lompakon esiin kaivamistakin. Mun vaateostokset on jo monta vuotta edellyttäneet tarkan euron meininkiä (oon kotiäiti ja epäsäännöllisten tulojen varassa elävä keikkatyöläinen), mutta onneksi vähällä rahallakin saa hienoja juttuja kun vaan malttaa etsiä ja olla kärsivällinen. Tänä kesänä olen vaan jotenkin onnistanut löytöjen kanssa: postauksessa mainitsemani ostokseni eivät olleet mitään herätehankintoja, vaan sellaisia, jotka ovat odottaneet omalla “klassikkoja tarvitaan” listallani jopa melkein kymmenen vuotta. Olen yleensäkin aika kärsivällinen etsinnöissäni, ja esim. täydellistä nahkahametta olen jaksanut odottaa piiiiitkään.
Ihana muuten tuo huomiosi Rikun modernista tontusta!
Sugar Kane, on tosiaan ihana tunne kun tietää että itsellä on jo niin paljon kaikkea toimivaa ja mukavaa. Toisaalta mä olen ristiriitainen, myönnetään, tässä asiassa, sillä mä kyllä haluan aina myös hiukan yllättää itseni ja kokeilla uusiakin juttuja (ne uudetkin jutut on useimmiten poimintojani tuolta mainitulta “klassikkoja tarvitaan” listalta, mutta siis jotakin sellaista, jota mulla ei vielä ole ja joka on uutta mulle.)
Maire, kuten tuossa edellä toteankin, mä haluan aina myös vähän eksperimentoida tyylillä ja kokeilla uutta (siis ei uusimpia trendejä niinkään, vaan mulle itselleni uutta): mä kun ajattelen että vaikka tyyli onkin suhteellisen pysyvä asia, siinä on myös turhankin helppo jämähtää ns. turvallisuusalueelle - ja moni loistava juttu voi jäädä löytymättä jos aina pysyttäytyy niillä tutuilla (vaikka sitten hyväksi havaituillakin) poluilla. Eli siis ymmärrän enemmän kuin hyvin mitä meinaat kun puhut muutoksen kaipuusta. Sitäpaitsi ajattelen myös, että on varsin luontevaa että elämänmuutokset manifestoituvat ainakin jollakin tasolla ja jossain määrin myös ulkoisessa tyylissä. Ihminen ja elämä muuttuu - miksei tyylikin!
Ja ota tosiaan silmä käteesi naapurimaassa: suorastaan VAADIN että saan lukea sun Tukholma-havainnoista!!
Ja hei kiitos kun mainisit flanellin, mun on pakko lisätä se ihan tuonne postauksenkin matskuosioon!! Flanelli on ihanaa!!!
Mä en ole uhrannut syksylle ajatustakaan (enkä uhraakaan toistaiseksi, koska olen kerrankin tänä kesänä innostunut kesäpukeutumisesta), mutta:
Hieno ja inspiroiva postaus! Erityisesti tuon ensimmäisen kuvan viininpunaiset sävyt ovat upeita ja sellaisia, joita ei olisi tullut mieleenkään valita päälle ennen tuon kuvan näkemistä. Ei sillä, että niissä olisi jotain vikaa, vaan moiset värit eivän vaan ole olleet ajankohtaisia hetkeen. Aika hienoa, että juuri väreissä voi löytää “uutta” aina tasaisin väliajoin.
Ja muutkin väri- ja materiaalihuomiosi ovat mahtavia: valkoisen, sinisen ja harmaan sävyt (ovat olleet suosikkejani jo pitkään) sekä mokka ja himmeä kiilto. Jes! En ryhdy odottelemaan syksyä, mutta en ahdistukaan, kun se saapuu.
Anna X, kiitos kommentistasi - tosi kiva kuulla että postaukseni onnistui inspiroimaan!
Viininpunainen tosiaan on vähän “vaikea” väri ensialkuun, mutta kun sen käyttöön pääsee sisälle, voi ihastua aika totaalisesti. Ainakin itselleni kävi näin viime syksynä: tulin hieman heräteostoksena hankkineeksi burgundinpunaisen nahkalaukun - ja siitä se sitten lähti.
Viininpunaiset ovat niin ihanan syviä värejä.
Kiva kuulla että sulla on muutenkin samanlaisia meininkejä tämän hetken parhaiden juttujen suhteen!
[...] vaatteen saada halutessaan toimimaan. Osaltaan kokeilu liittyy myös taannoin julistamaani “näe vaatteen kätketty potentiaali” tematiikkaan. Tartuin kietaisukokeiluihin myös siksi, että löysin viime talvena kirpparilta [...]