Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet erilaisten kesätoimien parissa: jätskin ja mansikoiden syöminen, jokirannassa maleksiminen, torilla käyminen ja Förillä ajelu ovat täyttäneet suurimman osan päivistä. Tyttö, Mies ja minä olemme myös viettäneet tunnin jos toisenkin hiekkalaatikolla ja liukumäessä, rannalle sen sijaan pääsimme vain muutaman kerran; kelit kun ovat olleet melkoiset tuuliset.
Kävimme myös Muumimaailmassa – Tyttö on täysi muumifani. Odotin itse reissua kauhulla: rakastan wanhan maailman tivoleita ja nostalgisia huvipuistoja, mutta vihaan kaikesta sydämestäni teemapuistoja ja muita muovisia härvellyksiä. Vaan kuinka kävikään: meillä vanhemmillakin oli tosi mukavaa (Tyttö oli aivan fiiliksissä), ja Muumimaailma-reissusta muodostui eräs loman kohokohdista.
Haisuli on Tytön ja minun suosikki.
Pikku-Myy on ärsyttävä suurisuinen öykkäri (en ole ikinä käsittänyt mitä vetoavaa tai ihanaa on hahmossa, joka laukoo epämiellyttäviä asiota kaikille päin naamaa. Jos joku käsittää, voinee ystävällisesti valistaa?) Mutta tyyli naisella on hallussa! Tämän lookin aion ottaa haltuun!
Urbaania kesätunnelmaa. Lomalla pitää päästä vähintään kerran päivässä terassille – lapsen kanssa parhaita ovat tietenkin sellaiset terassit, jotka sijaitsevat suojaisilla ja turvallisilla pihoilla. Tässä olemme kirjaston pihalla. Tyttö on monokromaattisen maiseman väriläiskä: mitäs muuten sanotte tästä Marimekon vintage-kesämekosta, jonka nuori toimelias äiti skoretti lapselleen Huuto.netistä? Oranssi takkimekko on eräs suloisimmista Mari-vaatteista, joita taloudestamme löytyy.
Pikku Myyllähän on tuossa kuvassa ihan aito taidetätilook! Mä olen muuten kans joskus ihmetellyt sitä, miten yleisesti Myy on ihmisten suosikkihahmo, vaikka oikeasti onkin ärsyttävä paskiainen. Toisaalta onhan Nuuskamuikkunenkin tosi suosittu, vaikka onkin vastuuta pakoileva taivaanrannanmaalari. Ehkä ihmiset haluaisivat olla sellaisia…
Rouva on muuten varsin upee ja tyylikäs noissa kuvissa.
hassu sattuma mut just ku poljin kotii mietiskelin tuomaansillalla mietin muumeja ja ihmettelin miks kaikki (tai no siis “kaikki”) aina pitää itteään pikku myynä. se on ihan sairaan rasittava muija. siin polkeissani vastatuuleen mietin et onk se sit sitä et hirveen monil ihmisille on jotenkin bonus tai hieno juttu olla “suora” puheissaan. ja likimain yhtä monet ihmiset pitää suoruuttaan oikeutuksena olla täysin välinpitämättömii toisten ajatuksista ja tunteista. elämässäni törmänny monta kertaa tyyppeihin ketkä on hankalii ja ainoa syy tai selitys on ollu “ku mä nyt oon tällanen” odottaen et muiden pitää mukautua, joustaa ja hyväksyä. samaan aikaan esim. minä olen aina ollu melko herkkä ottamaan nokkiini mut se ei kuitenkaa toimi samoin et “mä nyt vaan oon tällanen” et muiden pitäs sen takia jotenki miettiä puheitaan tarkemmin.
pikku myyssä mua on aina rasittanu just tää aspekti. ja sen jälke ihmetelly miks niin monet (”kaikki”) on jotenki fiiliksis et ne on niinku pikku myy. sama ku sinkkuelämäs carrie. tykkään hahmost kovin mut onhan sekin hankala tyyppi lopulta. et miks niin monet jotenki rinnastaa ittensä siin sarjas siihen tyyppii? ja kans aina välil funssannu tota nuuskamuikkust. ei sekää o mukavan olonen tyyppi. tai siis sellanen kenen kaveri olis kiva olla.
Anu, näin on! Ja siis ihan tosissaankin nuo Myyn asun linjan tuntuvat nyt sellaisilta, että hommalla on pakko eksperimentoida syksyn tullen. Tuollaista nutturaa en vaan saa aikaan!
Joo, mä kanssa ihmettelen myös Nuuskamuikkusen suosiota: sekin ärsyttää mua. Mä samastun eniten Muumipappaan! 
Ja kiitos - tykkään asusta itsekin. Olen etsinyt oikeanlaista mustaa nahkahametta melkein kymmenen vuotta (tykkään periaatteessa valtavasti mustista nahkahameista, mutta valtaosa malleista näyttää mun päällä oudolta: leikkaus vie ajatukset helposti liikaa hevitädin suuntaan, tai sitten hamoset ovat liian lyhyitä, ja vaikutelma on jotenkin teini tai tyrkky. Tämä voimaisen pehmeästä nahasta valmistettu kynähame on sen sijaan minusta täydellinen yhdistelmä rokkia ja femmeä.)
Maire, mä siis todellakin tajuan mitä tarkoitat! Mä en YHTÄÄN diggaa sellaisista totuudentorvista, jotka katsovat asiakseen sanoa mitä vaan, ja vielä ylpeilevät sillä tyyliin “mää olen semmonen että mää sanon suoraan”. Mä olen kanssa kauheen herkkä ihminen ja olen pahoittanut usein mieleni erinäisten paskiaisten kommenteista. Ikä on kyllä auttanut tässä, sillä nykyään en enää niele hiljaisuudessa typeriä kommentteja, vaan sanon takaisin jotakin “miten sä tuollaista voit mulle päin naamaa sanoa” tai “ei tuollaista voi sanoa noin päin naamaa, ootpa sä epäkohtelias”. Reaktiot on olleet aika huvittavia - ja ovathan kommentit loppuneet siihen. (En yleensä ikinä ole itse epäkohtelias, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jos joku katsoo asiakseen asiattomasti tölväistä mua, niin saahan sitä silloin vähän napauttaa!)
En tosiaan tiedä miksi hankalia tyyppejä ihaillaan - oliskohan se sitä, että ajatellaan että ne on jotenkin vahvoja ihmisiä tms.? Minusta suuruutta ei todellakaan ole se että on hankala öykkäri, joka pyrkii hallitsemaan muita. TODELLISTA vahvuutta on kiltteys, herkkyys ja lempeys.
Mulla on musta nahkainen vekkihame tuolla kaapissa jemmassa… ei ehkä ihan mun tämänhetkistä tyyliä, mutta toimii hyvin esimerkiksi mohairvillapuseron ja maihareiden kanssa.
Mulle on joku joskus sanonut, että mä muistutan Tuu-tikkia. Itse olen lisännyt siihen, että olen Tuu-tikin, Niiskuneidin ja Tahmatassun risteytys. Tuu-tikki on järkevä ja maanläheinen, Niiskuneidistä kertoo tärkeimmän se muki, jonka toisessa kuvassa Niiskuneiti makaa kukkakedolla ja toisessa penkoo aarrearkkua ja Tahmatassu on anarkisti, joka järsii systeemiä sisältäpäin.
Anu, nahkainen vekkihame kuulostaa hyvältä: juurikin se, että vaate on hieman yllättävä (vekkihameesta ei mielikuvan tasolla ainakaan mulle heti tule mieleen musta nahka!) tekee lopputuloksesta yleensä parhaimman.
Sä tosiaan varmaan muistutatkin noita Muumi-hahmoja!
Hauska sattuma sinänsä, sillä olen aina sanonut että veljesi on Niiskuneiti: lempeä, suloinen, kaunis - ja turhamainen! 
Ehkäpä sukulaisuutenne näkyy tässä Niiskuneiti-yhtäläisyydessä? 
Miehessä on myös Muumimammaa: se on rauhallinen, tasainen - ja mainio ruuanlaittaja!
Mä olen Muumipappa, sillä se (kuten minäkin) on herkästi innostuva ja paatoksellinen ja tykkää liioitella, julistaa ja dramatisoida. Se myös kirjoittaa - ja sillä on aika suuret luulot itsestään.
Pohjimmiltaan se on kuitenkin kiltti, ihan kuten tääkin. 
Kiva kun palasit tauolta.
Meillä on aina tykätty eniten Nipsusta. Myös Tuu-tikista, Möröstä ja Haisulista, mutta eniten Nipsusta. En tiiä miksi, mutta Nipsussa vain on se jokin!
Lulu Pigeon, mä olen kanssa aina tykännyt Nipsusta. Se on suloinen ja inhimillinen hahmo. Mä myös samastun siihen - olen monessa suhteessa samanlainen arkajalka kuin Nipsukin!
Tyttö tykkää Nipsusta (tai “Popposta”, kuten hän Nipsua kutsuu) myös koska se on niin söpö. 