Kun odotin Tyttöä, pääsin ja jouduin tutustumaan aivan uuteen todellisuuteen. Tarvittiin vaipanvaihtoalusta, vaunut ja vähän muutakin. Vauva- ja lapsiliikkeissä kauhistuin. Puput, nallet, tiput, söpöt, nassut, tassut ja hassut vyöryivät päälleni kaikkialta. Pupuissa ja nalleissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta järkytyin lähinnä siitä tasottomuudesta, jota lapsille suunnattu visuaalinen kultuuri oli pullollaan. Printit olivat kauhistuttavan rumia, lastenhuoneisiin suunnatut tapetit äklöjä, pastellit ärsyttävän sukupuolittuneita ja imeliä. Myös monet lastenkirjat ja –levyt aiheuttivat puistatuksia ja hämmennystä. Tuotteet ovat usein jotenkin tosi huolimattomasti tehdyn näköisiä: kuin olisi sutaistu jotakin vähän sinnepäin.
Kyllä kyllä. Toki huolimatonta, onnetonta rapaa tehdään paljon meille aikuisillekin, mutta se ei kauheasti lohduttanut. Aikuisilla valinnanvaraa tuntuisi kuitenkin olevan paljon enemmän. (Ja jos ette ymmärrä mitä paasaan, niin käykää toki vaikka selaamassa kirjakaupan lastenkirjahyllyä, niin ymmärrätte ehkä yskän.)
Kuitenkin: myös paljon hienoa lastenkulttuuria ja lapsille suunnattua kuvastoa on onneksi olemassa – enkä siis tarkoita ökykalliita designjuttuja, vaan ihan tavallisia leluja, kirjoja ja levyjä. Eikä itsetehtyjä ihanuuksia tietenkään voita mikään!
Tässä muutamia suosikeitamme. Nämä ovat Tytön ehdottomia lemppareita, mutta samalla ne ovat myös aikuisten silmää miellyttäviä sisustuselementtejä. Ei sekään nimittäin ole mielestäni vähäpätöinen asia. Kotimme kun on edelleen myös meidän aikuisten koti, ja kodin esineistön pitäisi mielestäni miellyttää kaikki asukkaita - sen suuren elämänmuutoksen jälkeenkin.
Loisteliaan värikylläinen, Ittenin väriympyrästä sävynsä lainannut puupalakartio on lahja Tytön kummilta ja hyvältä ystävältäni, Anulta. Ihastelimme näitä Grimm’s -merkkisiä saksalaisia puuleluja Berliinissäkin, mutten ikäväkseni saanut tuliaisia ostettua liikkeen ollessa koko matkamme ajan suljettu. Anu oli löytänyt tämän lelun sittemmin Helsingistä - ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Kuvassa myös Tytön isoäidiltään saamat Äitipanda ja Pikkupanda. Pandat ovat Tytön suosikkeja; yleensäkin käteen mahtuvat pikkuötökät ovat lasten mieleen. Schleichin eläinhahmot ovat pikkuötököiden aatelia.
Musikaalinen ja ihana Tommi-kummi hommasi tytölle kunnon rummut. Nämä Nino-rummut soivat oikeasti tosi hyvin ja ilahduttavat kauniilla väreillään. Isoisoäidin hommaama Haisuli on kova rummuttelemaan.
Nämä murut ovat kaikki Anu-kummin taidonnäytteitä. Vaan älkää vielä vaipuko epätoivoon: ehkä Anu joskus alkaa valmistaa näitä myyntiinkin…
Mobile ihastuttaa niin pientä vauvaa, isompaa lasta kuin aikuistakin. Flenstedin mobilet ovat klassikoita - tämä viehättävän graafinen pupumobile tarttui mukaan Kööpenhaminan lentokentältä pari vuotta sitten.
Tämä aihe on erittäin ajankohtainen ja olen itse havainnut ihan saman asian… ellei joka paikasta vyöry päälle romanttista hörsylää ja pastellinallea, niin toisena vaihtoehtona ovat sitten käsittämättömän räikeät tuulipukuhenkiset printit. Jälkimmäisiä on varsinkin lastenvaunujen ja -rattaiden kuoseissa. Onneksi lastentarvikekaupoista löytyy aika paljon myös simppeliä ruotsalaista designia, joka miellyttää pohjoismaiseen yksinkertaisuuteen tottunutta ihmistä (mm. Brion sängyt ja puiset lelut ovat paitsi perinteisiä, myös tyylikkäitä).
Noista rummuista tuli mieleen se, että lelukaupat pursuavat “soittimia”, joilla saa lähinnä vanhempien hermot menemään, mutta oikeasti soittaminen niillä ei onnistu. Ihmettelen hiukan, miksi sellaisia ylipäätään pitää olla markkinoilla… kun tosiaan tuollaisia ihan oikeita lasten soittimiakin löytyy soitinkaupoista, kun hiukan etsii. Suomessa tosin valikoimat ovat aika niukat, mutta onneksi on internet.
Jaa niin, sukupuolittuneesta lastenkirjallisuudesta piti vielä sanomani, että tsekkaapa nämä kaksi Gummeruksen uutuutta:
http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=5540
http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=5539
Apua noita tyttöjen ja poikien kirjoja! Siis ollaanko me oikeesti 2000-luvulla??
Skandinavinen estetiikka on tosiaan poikaa myös lasten tavaroissa. Brion juttuja meilläkin on useita; oheiseen kuvakavalkadiin tietty mahtui mukaan vain muutamia erityissuosikkeja (jotka samalla myös havainnollistavat mielestäni erityisen hyvin pointtejani). Ja vaunut on meillä myös ruotsalaiset.
Silti pelkistetyistä puuleluista on pakko sanoa sekin, että vaikka esim. puunväriset lelut kovasti viehättäisivät omaa silmääni, ne ovat Tytöstä yksinkertaisesti tylsiä. Hehkuvat värit ovat kyllä yleensä lapsille kovasti mieleen.
Roskasoittimet on tosiaan vihoviimeisiä. En voi kanssa ymmärtää ollenkaan, mikä niiden pointti on. Soittimet kiehtovat tavattomasti lapsia, mutta kyllä niillä sitten pitäisi voida musisoida ihan oikeasti. Itse kun olen pianisti, niin en voisi kyllä kuvitella Tytölle mitään leikkipianoa, vaan soitamme tietty kimpassa omaa, kaunissointista soitintani.
Lapset eivät ole mitenkään ajankohtainen asia elämässäni, mutta paikallisen Marimeko ikkuna pysäytti viime viikolla. Ikkunassa oli Maija Louekarin suunnittelema Karkuteillä-kangas vihreän-pinkkinä. Totesin, että jos olisin sisustamassa lastenhuonetta, pääsisi kangas sinne muodossa tai toisessa. Selkeyttä ja raikkautta, muttei liian lällyä!
Marimekolla on tällä hetkellä minusta lukuisia kankaita, jotka sopisivat ihastuttavasti lastenhuoneeseen. Juuri kuten sanot, selkeitä ja raikkaita, lasta ilahduttavia - eikä liian lällyjä.
Louekari on minusta ihana suunnittelija; mainitsemasi Karkuteillä on tosiaan ihana, ja jos tarvitisisn lisäserviisiä, mustavalkoinen Aarre-pienoisastiasto olisi ehdoton valintani!