Jostain minulle tuntemattomasta syystä amerikkalaisuus ja amerikkalainen estetiikka ovat viime aikoina kiehtoneet minua tavallistakin enemmän. Osittain syynä on varmaan se, että olen lukenut viimeisen vuoden aikana pääasiassa amerikkalaisia kirjoja (niin Austeria ja Irvingiä yms. romaanikirjailijoita kuin rokkarielämäkertojakin, tällä hetkellä muuten Slashin muistelmia) ja kuunnellut tavattoman paljon amerikkalaista musiikkia. En ole koskaan liiemmin pitänyt esimerkiksi hip hopista, mutta jenkkirock monissa muodoissaan on aina ollut minulle ykkösjuttu. Lisäksi kuuntelen paljon myös jenkkiläistä (indie)poppia ja uuden polven lauluntekijöitä, kuten Death Cab for Cutieta, Interpolia, Low’ta tai Elliott Smithiä.
Olen itse vieraillut vain kerran Yhdysvalloissa; lähes kaikki mielikuvani maasta perustuvatkin populaarikulttuurin kuvastoon sekä omaan mielikuvitukseeni. Mutta juuri tämä myyttinen ja kuviteltu Amerikka onkin minusta erityisen kiehtova konstruktio. Uusi Maailma liittyy etäisesti myös omaan sukuhistoriaani: isäni sukulaisia on työskennellyt tukkimiehinä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Yhdysvaltojen pohjoisosissa. Miehet kiertelivät seudulta toiselle, tekivät raskaita töitä – eivät rikastuneet (hyvä kun hengissä selvisivät), mutta kokivat varmasti sellaista seikkalua ja irrallisuutta joka kotopuolen ahtaissa ympyröissä olisi ollut mahdottomuus. En halua romantisoida näitä kulkureita: elämä suomalaisena 1900-luvun alun Yhdysvalloissa oli taatusti kovaa. Mutta toisaalta minua kiehtoo ajatus siitä, että he olivat rohkeasti ja seikkailunhaluisina lähteneet niin kauas löytääkseen rikkautta, kenties itsensäkin. Koko matka oli heittäytymistä kohtalon riepoteltavaksi: köysien irrotessa Englannissa ja valtameren aavan auetessa miehet eivät voineet kuin aavistella, mikä perillä odottaisi. Silmissä väikkyivät kuulopuheissa vilahdelleet kulta-aarteet ja Amerikan satumainen rikkaus, jossain syvemmällä mielen pohjalla pelko tuntemattoman edessä, ehkä koti-ikäväkin.
Monet Amerikan suurkaupungit (esimerkiksi New York, San Francisco, Chicago, Las Vegas tai Los Angeles) kiehtovat minua valtavasti. Suurkaupunkimeiningin lisäksi olen viime aikoina inspiroitunut myös amerikkalaisen maaseudun kuvastosta – sekä tietenkin kaikesta klassiseen americanaan kuuluvasta. Näitä americana-hehkutuksia täällä on nähty ennenkin, ja esimerkiksi klassinen cowboy-look miehellä on minusta superhot. Halusin itse kehitellä aiheesta jotakin tyttömäisempää ja sovelletumpaa. Näitä juttuja pähkäillessäni onnistuin alennusmyynnistä löytämään mitä mahtavimmat, kermanväriset kesäbootsit – ja niiden ympärille sitten kasasin oman lehmityttölookini. Inspiraation lähteenä toimi myös aiheeseen sopiva musiikki: luukutin Josh Hommen ja kumppaneiden The Desert Sessions –autiomaahäröilyjä, Queens of the Stone Agea ja Kyussia. Mies ehdotti lisäksi psychobillyä, ja sehän sopii tähän soundtrackiin kuin nakutettu! Kuunnelkaapa esimerkiksi The Crampsia – ja inspiroitukaa tekin!
Ristin Tukhlomasta löytämäni ruutupaidan heti psychobillypaidaksi! Sekä väri, pyöreät kaulukset että kummallinen, pallomainen leikkaus ovat silkkaa cowgirl-psykedeliaa. Paita on myös tyyppiesimerkki vaatteesta, joka on tyttömäinen minulle mieleisellä tavalla: väreissä ja toteutuksessa on jotakin kepeää, mutta samalla jotakin vinksahtanutta. Sellainen kai minäkin olen: kepeä ja vähän vinksahtanut…
Näistä farkkushortseista on muuten muodostunut kesän ykkössuosikkini, vaikka ensimmäinen reaktioni kirpparilla oli suorastaan vähän kauhistunut. Mutta onneksi kuitenkin kokeilin niitä: ihastuin oitis housujen korkeaan vyötäröön ja housujen mahtavaan ysäritunnelmaan (Anun tontilla on käydään kiinnostavaa keskustelua shortseista ja kesäpukeutumisesta, ja kuten sielläkin totean, minusta korkea tai ainakin korkeahko vyötärö tekee lyhyistäkin shortseista riittävän puetun näköiset. Ja sitäpaitsi korkea vyötärö pidentää jalkoja!).
Alennusmyynnistä bongaamani Ril’sin punosbootsit muuten kasvavat kesän mittaan varmaan kiinni koipeeni, niin paljon niistä tykkään. Kesäbootsit osoittavat mielestäni hyvin sen, miten kengät viime kädessä aina tekevät asun: jos tässä asussa kermabootsien tilalla olisi vaikka ballerinat, niin koko homma olisi heti aivan liian tyttömäinen minun makuuni – eikä juurikaan lehmityttö.
Huomasin, että korulippaastani löytyy melko paljon tällaiseen lookiin sopivia asusteita. Pääädyin nyt psycho-hengessä moottorisahaan, mutta käärmeissä olisi tietenkin selvää autiomaameininkiä. Hopeinen kiemurtelija on Kreikan-tuliaiseni joltain lapsuuden/varhaisen teini-iän reissulta. Se pääsee edelleen aina kesäisin kaulaan.
Hevonen on pitkällisen etsinnän tulos: entisenä hevostyttönä olen haaveillut hevosriipuksesta, ja nyt onnistuin Huuto.netistä bongaamaan tämän suurehkon hopeakorun parilla eurolla. Oi onnea!
Uppoaako cowgirl-meininki, arvon lukijat?
Menneiden aikojen Amerikasta tulee mulle mieleen ensimmäiseksi suvun amerikantädit - kaksi isoisoisäni siskoa lähti viime vuosisadan alkupuoliskolla New Yorkiin töihin. Toisen työpaikkaa en muista, mutta toinen toimi sisäkkönä rikkaalle perheelle, jonka talviasunto oli Central Parkin laidalla 5th avenuella ja kesäasunto tietenkin Floridassa.
Kävimme New Yorkin reissullamme bongaamassa kummankin tädin osoitteet ja otimme niistä kuvia isoisääni varten. Äitini on kertonut, kuinka amerikantädit tulivat laivalla Suomeen vierailulle ja puhuivat fingelskaa ja kuinka suvun pikkulapset pelkäsivät heidän punaiseksi lakattuja kynsiään. Mun lapsuudessani amerikantädeistä oli muistona heidän tuliaisiksi tuomiaan riemunkirjavia keinokuitukankaita, joista tehtiin mulle nukenvaatteita. (Isoisäni kutsuu kirjavia miestenpaitoja, ns. kuosipaitoja “amerikanlesken paidoiksi”, ehkä juuri tuosta syystä.)
Mä en niinkään tunne cowgirl-meininkiä omakseni, mutta New Yorkin fiiliksessä oli mulle jotain kovasti läheistä. Voisin palata sinne heti takaisin ja hengata SoHossa tai Lower East Sidella.
Joo, mä kans tykkään monista ameriikan meiningeistä. Eniten ehkä silleen sulatusuunimaisesti - keskilännestä karannut lehmityttö, joka on elänyt surffipummina Kaliforniassa ja sitten mennyt taidekouluun NYCiin vois olla yksi versio. Tai samaan paikkaan päätynyt vanhaa rahaa edustava itärannikon perijätär. Niin ja ne jommankumman rannikon kotirouvat, jotka on entisiä mannekiineja, ja 27-vuotiaana pelkäävät miehen vaihtavan nuorempaan malliin, hence Valium. Niin ja Gilmoren tyttöjen WASP-uusenglantilaisuus meets pikkukaupunki - sun on PAKKO katsoa amerikkalaisuuden ja popkulttuuriviitteiden ystävänä se sarja vihdoin! Ivy league -yliopistot ja Donna Tartin ja Brett Easton Ellisin “outsider etuoikeutettujen nuorten yliopistoelämässä”-maailmat, toisaalta Tarttin Pikkusisko-romaanin ahistavan rämeinen etelävaltiolaisuus.
Noi saappaat näyttää sun jalassa hyviltä. Mä olen itse pohtinut samoja, mut mun päällä niistä tuntuu puuttuvan se viimeinen muna - voi olla ihan mittasuhdejuttukin, sirohko ja matalahko (mun näkökulmasta…) korko toimii sulla paremmin kuin mulla, niinkuin niiden Din Sko -sandaalienkin kohdalla.
Mä alan aina jossain vaiheessa kaivata lehmityttöhenkistä hametta, sellaistakin on mahdollista käyttää niiden mun krokopintaisten rusekiden vintagebootsien kanssa. Tänä vuonna mulla on toisetkin kirppikseltä löydetyt bootsahtavat nahkasaappaat, niitä taas, kun helteet hellittää. Mä rakastan paljaita sääriä ruskeissa tai vaaleissa nahkasaappaissa!
Itseeni kyllä iskee moderni cowgirl-meininki, QOTSA yhdistettynä grindhouse leffojen fiiliksiin
Mutta jotenkin, koen sen cowgirl-meiningin vähän epäitsenä, vaikka kovasti tykkäisinkin :T Tai sitten en ole vain osannut luoda kunnon oman tyylistä cowgirl-asua. Mutta sun asustasi tykkään! Ruutupaitasi on aivan ihana ( kengistä puhumattakaan), itse omistan sellaisen napamittaisen ruutupaidan, jonka en koe soveltuvan matalalantioisten farkkushortsieni kanssa-osittain samanhenkiset asut meillä on näemmä tänään ollut yllä, farkkua ja ruutua 
Anu, New Yorkin meiningissä on paljon minuakin kutkuttavaa. Osittain se perustuu tietenkin omiin kokemuksiini siellä, mutta vähintään yhtä paljon (todennäköisesti enemmän) merkitystä on tietenkin kaikella sillä kulttuurin kuvastolla, jota New Yorkista ympärillämme on. Ja tietty myös katutyylisivustoilla on tässä tärkeä osansa: New Yorkista otetut katutyylikuvat ovat yleensä Berliinin ohella suosikeitani.
Sugar Kane, miten ihania Amerikka-mielikuvia - kiitos kun jaoit ne kanssamme!!! Juuri tuollaisista sulatusuuni-mielikuvahahmoista mäkin inspiroidun eniten: ne antavat myös tyylimielessä mahdollisuuksia moniulotteisuuteen ja monimerkityksellisyyteen. Ja kiitos vinkistä tuon “Gilmoren” suhteen - kyllä se mua kovasti kiinnostaisikin. Mutta mistä mä vaan mahtaisin saada nuo jaksot käsiini?
Nuo bootsit jotka hommasin eivät ole kovin munakkaat - emmä niitä sillä perusteella hommannutkaan, vaan siksi että toivoin just jotakin joka yhdistäisi cowboytä ja siroa meininkiä. Mitä korkoihin tulee, puolikorkea itse asiassa näyttää ja tuntuu musta aika kivalta ja raikkaalta taas pitkästä aikaa.
En malta odottaa sun uusien saapaslöytöjen esittelyä!
Salka, sulla oli kanssa ihana ruutupaitasysteemi päälläsi - tykkäsin tosi paljon!!
Anna, joo mä tykkään taas kovasti myös puolikorkeasta korosta, mut noi saappaat on mun jalkoihin hippasen väärä malli. Kai. Ehkä? Haluisin semmosen jyhkeemmän tolpan tällasiin varpaat auki -saappaisiin, ja nyt kovasti toivon, että Turun Zara auttais täs asiassa. (Kokeilin sellaisia Hgissä loppukeväästä, ja nyt potkin itseäni päähän kun en ostanut.)
Nii ei mul uusia buutseja ole, vaan hyvinpalvlevilla italialaisilla krokobuutseilla mennään tääkin kesä. Ne ovat esiintyneet blogissa monasti.
… ja ne uudetkin on jo esitelty pariin kertaan! (Luin vasta nyt mitä viimeksi tuli kehuttua :)) Kun kelit vähän viilenee, uusii kikkailui niiden kanssa luvassa.
Sugar Kane, Turun Zara voi toivottavasti auttaa - kyllä siellä aika paljon näytti kenkiä alessa olevan, joskaan en yhtään osaa sanoa oliko noita kyseisiä joita kaipailet.
Kengissä koko (ja sit toisaalta ihmisen mittasuhteet ihan kokonaisuudessaan) kyllä vaikuttaa aika paljon mallin toimivuuteen: noi RIlsit toimii mulla koossa 36 ihan mainiosti. Sulla sen sijaan varmaan jyhkeempi tolppa oliskin parempi myös siinä mielessä et olet pidempi ja sulla on pidemmät jalat kuin mulla.
Ah, nyt tiedän mitä saappaita meinaat! Hienoja ovat!