Taannoin oli puhetta 1900-luvun muodista. Olin jo pitkään suunnitellut postaavani suosikkivuosikymmenistäni, mutta kun aloin suunnitella kirjoitusta tajusin, etten mitenkään kykene nimeämään suosikeitani. Minä tykkään kaikista. Ja en tykkää – 1900-luvulla muodin kaudet ja periodit pitävät sisällään loputtomasti kaikkea hienoa ja inspiroivaa, mutta toisaalta jokaiseen ajanjaksoon tai vuosikymmeneen mahtuu toki myös sellaista, mitä en koe omakseni.
Pähkäillessäni asiaa huomasin hämmästyksekseni kuitenkin, että löydän eri vuosikymmenistä inspiraatiota paljolti vuodenajan mukaan. Syksyllä ja talvella minua kiehtovat erityisesti 20-, 30-, ja 40-lukujen muoti, keväällä ja kesällä puolestaan 50-, 60-, ja 70-lukujen ilmiöt ja linjat. Ennen toista maailmansotaa muodissa on jotenkin enemmän dramatiikkaa ja glamouria, mikä sopii hyvin yhteen syksy- ja talvipersoonani kanssa. Ja tietenkin noista vuosikymmenistä löytyy myös enemmän nostalgiaa – onhan niistä yksinkertaisesti enemmän aikaa – ja etenkin syksy on minulle aina romanttiseen haaveiluun ja nostalgiaan vaipumisen aikaa.
50-, 60-, ja 70-lukujen nuorisokulttuurivaikutteet, rohkeus ja räväkkyys muodissa sopivat puolestaan festareiden ja kesäkaupungissa haahuilun fiilikseen mitä oivallisimmin. Farkut, teepparit, tennarit, lyhyet mekot ja hameet, toisaalta hulmuavat lahkeet, hameenhelmat, hihansuut, isot korut, tolppakorot. Tietenkin on niin, että niin levenevät hihat, hulmuhelmat kuin tolppakorotkin oli nähty jo ennen sotia, mutta tarkoitankin, että juuri 70-luvun tulkinnat näistä muodoista saavat kesä-Annan riemuitsemaan.
Kenties eniten fanitan silti 80-lukua; se näkyy siinäkin että löydän kasarimuodista runsaasti inspiraatiota niin kesä- kuin talvipukeutumiseeni. Kesällä kiehtovat erityisesti värit ja kasari-katutyylit, syksyllä ja talvella (mutta myös kesällä!) kasari-avantgarden veistokselliset, näyttävät linjat. Ja kuten kaikki tiedämme, ysäri on näkynyt trendeissä kovasti, enkä minäkään tälle immuuni ole. Päinvastoin! Tänä kesänä tosi kivalta ja freesiltä tuntuvat ysäritulkinnat 70-luvun hippimeiningistä sekä farkkutyylit ysärimalliin. Syksyllä odotan (parin viime syksyn tapaan) inspiroituvani kovasti ysäri-minimalismista sekä grungesta.
Olen Miehen kanssa lähdössä viikonlopuksi Tukholmaan, ja pähkäilin jo mennä-viikonloppuna matka-asuja. Kovin paljoa en tietenkään viitsi mukaan raahata, joten päädyin lopulta pariin (viileän kelin…) kesäasuun. Toisessa asukokonaisuudessa on vahvasti kasarisävyä, toisessa hippivirettä sekä 60- että 70-luvun tapaan. Mitäs luulette, kehtaakos näissä tyylikaupunkiin lähteä??
Neonväreissä hehkuva Rinne-Niinikosken Nanso-mekko on ihan lemppari! Koska mekko on lyhyt, sen kanssa sopivat mainiosti rennot kengät ja pitkät trikoot. Tykkään nässä Henkkamaukan trikoissa paitsi ihanasta burgundinpunaisesta sävystä, myös kivoista resoreista nilkassa. Viisitoistavuotias Levis-rotsini pääsee mukaan reissuun.
Parin vuoden takainen Ilveksenkuja-jakku on osoittautunut loistohankinnaksi. Silkkijakussa on kiva leikkaus - ja ihana, jotenkin niin seitkytlukuinen vihreä väri! Jalassa olevat kasarinilkkurit oli pakko esitellä ihan omassa kuvassaan. Nää on jalassa kuin hanskat…tai kenties sukat? Sugar Kane on viime postauksissaan (ja Fifissä) kirjoittanut oivallisesti klassikkojen metsästämisestä; allekirjoittaneella on myös jatkuva klassikkohaku päällä. Tässä kenkälöydössä toteutui oikeastaan kaksi pitkäaikaista haavetta: valkoiset, melko teräväkärkiset nahkakengät sekä kesäkäyttöön sopivat nahkanilkkurit. Huuto.netistä!
Tää on niin pitkä et se ei mahdu kuvaan! Puin Ilveksenkujan Dead Birds & Lionheart -paitaihanuuden päälle. Sormessa ihana äitienpäivälahjani, leimojen mukaan Lahdessa vuonna 1971 valmistettu kookas, hippimeininkiä ja futurismia henkivä hopeasormus.
Tärkeää on, ettei homma mene naamiaistouhuksi: kiinnostavissa asuissa on aina viittauksia eri vuosikymmeniin (tai alakuttuureihin jne.), mutta liika on liikaa. Siksi yhdistänkin mielelläni kasaritossut 70-lukua henkivään boleroon tai linjakkaat, kapeat housut hulmuhihojen kanssa. Tietenkin kysymys on myös omista mittasuhteista: kun on näin lyhyt, kannattaa pitää joko yläosa tai alaosa aika kapeana ja niukkanakin, jotta yleisvaikutelma pysyy skarppina. Paitsi tietysti silloin kun ei halua tehdä niin: toisinaan pitää vaan olla hulmua hulmun kanssa.
Vaikka muodin vuosikymmenistä täällä jo vähän juttua olikin, kertokaa silti vielä, mitkä vuosikymmenet ovat erityisiä suosikeitanne!! Miksi juuri ne?
Mä pidän kaikkien 1900-luvun vuosikymmenten joistain piirteistä, 50-luvullakin (jonka valtavirtastailia ja melkein kaikkea siiheen viittaavaa vihaan) kuitenkin oli beatnikkejä ja Satu Valtari jeesussandaalit jalassa kahvila Mabillonissa Quartier Latinissa. 70-luvussa pidän punk-juttujen lisäksi siitä, miten ne kierrättivät 10-40-lukujen juttuja (esim. britti-suunnitttelija Ossie Clark ja sen seurapiiri, Voguessa on ollut näistä usein juttua, tai joku Mia Farrow’n stailaus Kultahattu-elokuvassa, ja Robert Redfordin!).
Ja samoin kuin sulla, omaan tyyliini haluan erivahvuisia viittauksia, en naamiaspukeutumista.
Ihanat Tukholma-asut sulla! Vaadin samanlaista lyhyttä jakkua kuin sulla on, ja harmittaa kun päästin ton Rinne-Niinikoski-Nanso-mekon hyppysistäni! Iloista matkaa!
Mä tykkään kaikista 1900-luvun jälkipuoliskon vuosikymmenistä: 50-luvun beatnikeistä, 60-luvun svengaavasta Lontoosta ja rajallisessa määrin myös hipeistä, 70-luvun punkista, 80-luvun kasarimeiningistä ja mustahuulista ja 90-luvun grungesta sun muusta.
Ja tosiaan samoin kuin sä ja Sugar Kane, mäkin haen mieluusti viittauksia vanhoista jutuista, mutten haluaisi pukeutua mitenkään univormumaisesti vanhoihin juttuihin. Olen tainnut useamman kerran mainita omassa blogissani, että tykkään penkoa omia vanhoja juttujani ja etsiä niistä ideoita.
Ilveksenkujalle terveisiä, että hänen tuotoksilleen löytyisi kyllä ostajia.
Sugar kane ja Anu: on hauska huomata, että meillä kaikilla on varsin samanlaisia ihastuksia eri vuosikymmenillä, mutta toisaalta meillä kaikilla on myös toisistamme kivasti erilaiset, persoonalliset lookit. Samatkin ihastukset ja inspiraation lähteet voivat tuottaa hyvin erilaisia tulkintoja osana omaa tyyliä.
Niin, ja kiitos sugar kane! Mä kyl kanssa erityisesti tykkään just Rinne-Niinikoskesta sekä tosta jakusta.
Jotain Ilveksenkujaa kyllä toki on kaupan B-butikissa koko ajan.
Anu, kerron taas terveisiä, kunhan artistia tapaan!
Omistan myös tuon Rinne-Niinikoski-mekon sinä toisena värivaihtoehtona, se on ihan mahtavan monikäyttöinen! Näyttävä, sekä työhön että hellepäivään sopiva ja ennen kaikkea joustava ja mukava päällä. Nappiostos, ehdottomasti.
Tuo väriyhdistelmä on myös hieno, vaan se toinen sopi itselleni lopulta paremmin.
Anna X, mä tykkään kanssa kovasti molemmista värivaihtoehdoista! Mulla on siitä toisesta kuosista paita, ja se on kanssa tosi ihana. Harmittaa vaan ihan älyttömästi kun en tajunnut ostaa vielä malliston leggareita: pidin erityisesti tästä keltapohjaisesta kuosista niissä trikoissa.
[...] nyt minuakin. Käytössäni on viime vuosina ollut oikeastaan vain yksi vihreä vaatekappale, Ilveksenkujan niukka, lyhyt jakku. Sain kuitenkin loppukesästä “herätyksen” naapuruston pihakirppiksellä, kun [...]