Edellisessä postauksessa esittelin muutamia runsaslinjaisia juttuja; tänään meininki on vähän toinen. Kuten tuolla kommenttilootassa Sugar-Kanen kanssakin juttelin, kaipaan löysien suosikkieni oheen nyt aika niukkoja juttuja.
Stellageen kanssa on myös hiljattain ollut puhetta housumuodista. Housut on kaiketi tänä keväänä “se” vaate; mallia ja muotoa ja kuosia tuntuu olevan ihan joka lähtöön. Minä pidän housuista, joten siltä osin homma on ihan kohdallaan. Ja pidän kovasti monen moisista haaremivirityksistä ja muista massiivisemmista ratkaisuista, mutta just nyt, tänään ja tällä hetkellä eniten puhuttelee kapea lahje. Ei nyt ehkä ihan pillikään, mutta kapea.
Kapea lahje on aina tyylikäs ja käyttökelpoinen, mutta toisaalta olin siihen välillä aika kyllästynytkin. Ihastuin pilleihin joskus vuoden 2003 tietämillä ja pari vuotta myöhemmin olin niihin totaalisen kypsä. Pilliä tunki joka tuutista, ja minä siirryin käyttämään pääasiassa hameita sekä korkeavyötäröisiä housuja, shortseja ja polvihousuja. Circa 2006 ihastuin lisäksi pussihousuihin ja haaremihousuihin, ja niillä on nyt menty reilu pari vuotta (mitä nyt olin raskaana siinä välissä, ja silloin ei päälle menneet oikein mitkään pöksyt!). Nyt, kun haaremia ja pussia puolestaan tulee vastaan koko ajan, pilli ja kapea lahje ovat taas tuntuneet kivoilta – ja ne ovat jotakin, joka on mainiosti yhdistettävissä hyvin moniin yläosiini.
Mustat kapeat housut ja valkoinen t-paita on kaikessa yksinkertaisuudessaan eräs parhaista yhdistelmistä ikinä. Löysin pari päivää sitten nämä mustat satiinihousut – enkä voinut olla niihin tarttumatta, sillä musta satiini on tuntunut viime aikoina ihanaakin ihanammalta. Housuissa on kreisit rypytetyt lahkeet, mutta vaikutelma on siitä huolimatta aika kapea.
Jo aikaisemmin on varmaan käynyt ilmi, että rakastan riipuksia. Toisaalta runsaiden muotojen, munanmuotojen, pussien ja laskosten seuraan en osaa niitä pukea. Tässä kai sisäinen minimalistini nostaa päätään: ei liikaa yksityiskohtia ja tavaraa yhteen asuun! Puin housujen ja teepparin pariksi suosikki-Aarikkani (kasari-futurisinen puukoru, jota Mies kutsuu osuvasti nimellä “Kahva”) sekä pari viikkoa sitten hommaamani pronssiriipuksen. Pronssi on ihanaa!
Sokerina pohjalla vielä se kauan kaipaamani Eiffel-riipus: ehdin juuri valittaa Mairelle, miten haluaisin Eiffelin – etenkin nyt, kun minulla on tämä Pariisinikin. Ja heti tuon jälkeen löysin kirpparilta Eiffel-avaimenperän, josta tuunasin riipuksen. Pyyntömme ja toiveemme kuullaan!
Housut second hand, teeppari H&M, korkokengät Benetton (arkistojen aarteet, noin vuodelta 2000).
hei, mä olen melkein satasen saletti, että mulla on noi samat housut! ne ovat yksi vaatekappale, joka kulkee mukana ja palaa päälle aika ajoin, vaikka rypytysjuttu jäikin mun mieleen vähän sellaisena kertalaakina. tykkään.
mustat housut+valkoinen teeppis= toimii aina ja riippuen yksittäisistä tekijöistä voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. jeps.
ja eiffel on vaan klassikko, ei siitä pääse mihinkään…
Mä kans ajattelin rypytyksistä silloin, et se oli siinä, mutta nää housut vaan jotenkin puhutteli nyt.
Eiffel on klassikko, jep-jep. Mä olen heikkona kaikkiin matkamuistohenkisiin koruihin kyllä muutenkin…kirppareilta yritän aina katsella jos löytäisin jotain Canary Islands -aiheista roinaa, koruja varsinkin. Sellanen perinteinen etelänmatkakuvasto on musta jotenkin niin huikeeta… Tää on näitä mun outouksia.
Juu, mustat housut ja valkoinen t-paita toimii, mä olen tajunnut tämän vasta nyt.
Löysin just kesäksi kapealahkeiset puuvillahousut (Inwearin joku mallikappale), ne kiiltävät ja niissä on kireät, mutta pituuttaan vähän ryppyyntyvät lahkeet (mullakin on ollut satiinipintaiset ryppylahjehousut, jotka käytin kirjaimellisesti hajalle…), ja lantiossa ratsastus/safarihousumeinikiä, koetan kuvata joskus täs pian.
S-K: sun Inwearit kuulostaa just hyviltä; jään odottamaan kuvia!!
Mulla on vähän ikävä housuja… vaatekaupat olisivat just nyt täynnä kaikkia uusia kesämalliston juttuja, mutta en voi edes kokeilla niitä niin kauan kuin vyötärö on kadoksissa. Kun se joskus taas löytyy, voisinkin ostaa vaihteeksi jotkut uudenmalliset.
Anu: kyllä se vyötärö sieltä taas löytyy…ehkä pikemmin kuin arvaatkaan!
Heh, sinussakin on selvää malliainesta. Mielestäni nykyisestä malliscenestä puuttuu kokonaan erittäin tärkeää ja ostovoimaista asiakaskuntaa edustavat mallit. Eli ne naapurin tytöt! On hienoa, että osa teistä on tullut omin voimin ulos kaapista.
Mikko, kiitos kommentistasi. En tosin kyllä koe olevani “naapurin tyttö” - sen enempää ikäni kuin asenteeni puolestakaan, mutta tarkoittanet sillä kai enemminkin “tavallista tallaajaa”. Ja sehän mä tietenkin olen. “Oikeet” mallit on oma lukunsa, ja sillä jutulla on oma paikkansa - ja sitten tällaisella on oma paikkansa. En koskaan suhteuta tätä touhuani malleihin tai mallikuvin (muuta kuin kenties ironisoiden mallikuvien konventioita jne.): blogien naiset ja naistenlehtien kuvat on monella tapaa aika eri juttu, kuitenkin. Bloggaaminen on mulle eräänlainen performatiivinen juttu, johon kuuluvat sekä kuvat että sanat.
Ja kyllä blogien kaupallinen merkitys on muuten hoksattu jo täällä Suomessakin. Suosittujen bloggareiden (en siis tarkoita itseäni, vaan sellaisia oikeesti tosi suosittuja! :)) päällä näkyvät vaatteet taitavat loppua kaupasta tätä nykyä jo nopeammin kuin lehdissä esitellyt vaatteet.