Toisinaan juuri sopivaa ei tahdo tulla vastaan. Ja koska pidän vähän kuin kunnia-asiana sitä, etten tyydy “ihan kivaan”, etsintä saattaa viedä vuosiakin.
Perjantaina eräs vuosien etsintäprojekti sai päätöksensä, kun lähetti kiikutti kotiini nettikaupasta löytämäni kesätakin. Olin jo kolme-neljä kesää sinnitellyt neuletakkien, isoäitini vanhan vakosamettibleiserin sekä alla olevan Iloa-merkkisen takin kanssa. (Hassua muuten, että myös Anu löysi juuri samana perjantaina etsimänsä takin. Löydettyjen, kauan kaivattujen takkien perjantai?)
Kuten näette, vanha (alunperin ystäväni Jennan vanha) Iloa-takki on ihana, mutta toisaalta melko hankala yhdisteltävä. Isoäitini mustassa samettijakussa ei muuten olisi ollut mitään vikaa, mutta vanha sametti ei ole enää ihan parhaassa iskussa – se ei siis enää kelvannut sellaisiin tilanteisiin, joissa piti olla huolitellun näköinen. Neuletakkeja minulla on kyllä lukuisia, mutta niiden ongelma oli erityisesti se, että ne tuppaavat kaikki olemaan joko “poikaystävämallia”, eli rennon löysiä perusneuletakkeja, tai superlöysiä, kimonohihoin varustettuja Taidetätimalleja. Ja niin paljon kuin moisista pidänkin, ne eivät vain käy kaikkiin asuihin. Koska olen pieni ja lyhyt, löysät neuletakit käyvät oikeastaan vain kapeiden housujen ja sirojen mekkojen tai hameiden kumppaniksi. Mutta entä jos haluan pukea päälleni laskostetut housut tai pussimaisen mekon tai hameen?
Tilauksessa oli siis jotakin hyvin skarpisti leikattua – ja mustaa. Mietin pitkään nahkatakkia, mutta sopivaa ei vain tullut vastaan. Sitäpaitsi aloin ajan kuluessa yhä enemmän kallistua tekstiilin kannalle: vaikka rokkiteininä hiihtelin kaiket kesät nahkatakissa, muistelin kuitenkin sen olleen usein varsin kuuma lämpimissä keleissä. Farkkutakki olisi periaatteessa voinut olla vaihtoehto, mutta mieleistä mallia ei tullut vastaan. Ja siinä tapauksessa olisin joutunut myönnyttämään mustasta väristä, mitä en halunnut.
Niinpä odotin. Ja sitten löysin nettikaupan mega-alesta tämän – ja tiesin välittömästi etsinnän päättyneen. Siinä oli hyvä, napakka leikkaus, kaunis pystykaulus (josta olin salaa haaveillut), vetoketju (ks. edellinen kohta) sekä bonuksena ylellinen materiaali ja hienovarainen kuosi. Takki on paksua viskoosisatiinia, ja kerrassaan ylellinen yllä.
Heh, innostuinpa kuvaamaan edestä ja takaa… Takki Dries Van Noten, paita h&m (Sugar Kanelta!), housut Vila. Se, että rakkauteni kohde on Van Notenin, ei yllättänyt minua; hän on suursuosikkini jo vuosien, vuosien takaa. Se sen sijaan yllätti, että saatoin hankkia jotakin Van Notenilta. Saamme kai kiittää taantumaa suurenmoisista aleprosenteista. Recessionista iskee jälleen!
Onko teillä ollut tai parhaillaan meneillään ikuisuusetsintöjä? Mitä ne ovat?
Upea löytö tuo sun takkisi! Näyttää tosiaan ylelliseltä, pitää päästä vielä hiplaamaan, millaiselta se tuntuu.
Kesätakit ovat ainakin mulla ainaisen etsinnän kohteena. Parka sopii kyllä rennompaan menoon, mutta mulla ei edelleenkään ole kunnollista ns. siistimpää kesätakkia. Tarttisin jonkun jakun tai vastaavan.
Nahkatakit ovat tosiaan vähän ongelmallisia - ne ovat usein kylmällä kylmiä ja lämpimällä liian kuumia, ja itse en ainakaan kestä kovin painavia takkeja, ne tuntuvat jotenkin ahdistavilta. Toki hyvännäköinen nahkatakki on aina katu-uskottava.
täydellistä!
wouh.
täällä ikuisuusetsinnässä the nahkalaukku.
Juu, mie etsin täydellistä mustaa nahkatakkia
Ja täydellistä mustaa nahkalaukkua. Ja täydellisiä mustia nahkasaappaita. Oikeastaan kaikkea täydellistä mustaa. Kaikesta löytyy semi-hyvä korvike, mutta ne täydelliset ois kyllä tosi jees.
tuo iloa takki on juuri sellainen, että ostaisin sen hymyillen, mutta en sitten varmaan osaisi käyttää. mustan takin kuviointi on hillittömän hieno! mahtava löytö!
mulla ei itse asiassa ole muuta ikuisuusetsinnän kohdetta kuin harmaa ja valkoinen teeppis. ei huono.
Kiitos naiset kauniista sanoistanne! Takki on kyl mieleinen!
Ikuisuusetsinnöistä: kaikkien etsintäkohteet kuulostavat kumman tutulta…Mä kanssa etsin kroonisesti hyviä teeppareita, täydellistä pientä mustaa nahkalaukkua (iltalaukkua, siis) sekä mustia täydellisiä nahkasaappaita. Marsi(paani) kyllä kiteyttää aika hyvin munkin meiningin: kaikkea täydellistä mustaa! Loistavasti muotoiltu!
Viime syksynä löysin kauan etsimäni isomman mustan nahkalaukun, ja hyvä nahkarotsikin löytyi viime talvena. (Se on kuitenkin sellainen välikausitakki, ei kesätakiksi sopiva.) Kuten Anu sanoo, hyvännäköinen nahkatakki on kyllä mainio, katu-uskottava perusvaate. Jakut ja “siistit” takit on kokemukseni mukaan aika paha pala kyllä. Toivottavasti sä Anu löydät mieleisen! Jos kerrot tarkempia speksejä, voin kyl pitää silmät auki, heh!
Stella, mulla on ton Iloa-takin kanssa ollut just noin: mä ostin sen innoissani, mut olen käyttänyt sitä suhteellisen vähän. Malli on ihana, ja kuosikin, mut en vaan jotenkaan osaa pukea sitä kovinkaan moneen asuun. Tällaisia vaatteita tulee edelleen toisinaan hankittua: ihania, mut kuitenkin vähän huteja. Ehkä tähänkin joskus oppii…??
Täydellisestä mustasta tuli mieleen, että mulla on lähes täydellinen musta iltalaukku, mutta ei siihen sopivia kenkiä (sellaisia vähän kiiltäviä mustia nahka-avokkaita, ei kuitenkaan kiiltonahkaa). Eli ne voisin lisätä ikuisuusetsintälistaan.
Anu, mistä tuo täydellinen löytyi?? Mä kun oikeesti tarvitsisin mustan iltalaukun kesäksi!
Eräästä pikkuputiikista Lower East Sidelta viime vuonna. Vähän pitkä matka hakemaan…
Anu: heh, hiukan turhan pitkä tosiaan… No, eipä siis ihme, jos täydellistä laukkua ei vielä ole tullut vastaan.
[...] nämä mustat satiinihousut – enkä voinut olla niihin tarttumatta, sillä musta satiini on tuntunut viime aikoina ihanaakin ihanammalta. Housuissa on kreisit rypytetyt lahkeet, mutta vaikutelma on siitä huolimatta aika [...]
[...] miten taannoin hehkutin löytäneeni “sen täydellisen mustan kesätakin”. Ja kyllä, olen tuohon hankintaani edelleen erittäin tyytyväinen. Mutta on pakko tunnustaa että olen kai kyltymätön haluissani [...]