Safari-tyyli näkyy joka kevät tai kesä ainakin sellaisissa lehdissä, joissa esitellään klassisia vaihtoehtoja aikuisen naisen kesätyyliin. Itselläni ei juuri ole ollut vaatteita, joilla olisin ko. lookin voinut toteuttaa, mutta safari-estetiikka on silti inspiroinut kovastikin. Tasaisin väliajoin viehätyn myös siirtomaatyylisistä jutuista esimerkiksi arkkitehtuurissa.
Kaikki tällaisiin kuvastoihin liittyvät asiat ovat tietenkin hirvittävän ristiriitaisia, jos asiaa ajattelee vakavasti – ja itse koen että minun on jo taustanikin takia pakko. Olen kulttuurintutkija ja antropologi, ja paitsi että olen lukenut paljon kolonialismista, olen joutunut myös vastakkain oman koulutusalani kolonialistisen perinnön kanssa. Varhaisten antropologien touhut eivät useinkaan kehuja ansaitse eettisyydestään. Toisaalta minua viehättää kyllä kovasti näihin tutkimusmatkailijoihin ja heidän pioneerihenkeensä liittyvä nostalgia. Luotan lisäksi että kaikki lukijat ovat siirtomaaherrojen tekemien vääryyksien suhteen valveutuneita jo entuudestaan – minun saarnojani ei tässä tarvita. Niinpä yksinkertaisen pinnallisesti tartun vain tähän “valkoinen (tässä tapauksessa erittäin valkoinen) nainen tropiikissa” kuvastoon.
Syksyllä hankkimani khaki-pussihousut sekä pari päivää sitten löytämäni valkoinen silkkipaita muodostavat minun näköiseni tulkinnan klassisesta safarilookista – urbaani antropologi työasussaan. Siinä on Taidetätiä, siinä on Rouvaa, siinä on sisäinen Indiana Jonesini. (Tällainen sovellettu safari sopii minulle siinäkin mielessä paremmin, että oma kenttätyöni on tapahtunut Teneriffalla turistien parissa sekä suomalaisissa kahviloissa, ei puskissa villipetoja uhmaten.)
Puuvilla-silkkisekoitehousut Kipikude. Silkkipaita (Stockmann Silk) ja vyö second hand. Korokepohjasandaalit omat ysärimuistot. Vain hellekypärä puuttuu – senkin Mies tosin on luvannut seikkailjanaiselleen ostaa. Odottelen edelleen.
Asessoriksi sopisi myös Bombay Sapphirestä valmistettu Gin tonic, joskin sitten oltaisiin jo eri mantereella. Mutta ei kai se niin tarkkaa ole, fiiliskysymyksiähän nää on.
mahtavat housut! en muuten tiennyt, että siskokset ovat laajentaneet repertuaariaan printtijuttujen ulkopuolelle. hauska yllätys!
jännä juttu, mutta safarityyli ei ole koskaan kuulunut mun rooleihin… taitaa olla niitä harvoja.
stella, kiitos! Kipikuteella on tosiaan myös vaatemallisto nykyään. Ihastuin syksyllä useampiinkin malliston vaatteisiin kun tein siskoksista pientä haastattelua. Kantsii tutustua, Kipikuteen nettisivuiltakin vaatteita voi tilata. http://www.kipikude.fi Hyvä Turku-suunnittelijat!
noi housut on ihan mieltsin täydelliset!
mullakaa ei oikee henk.koht. kolise safari-tyyli. täytyy testaa joskus.
maire, kiitti! Mä luulen että safari vetoaa muhun just noiden tiettyjen antropologi-kytkentöjen takia. Mut en mä sellaista ihan perus-safaria kyllä osaisi itselleni ajatella, tuollainen urbaanimpi/taidetädimpi versio on enemmän mua. Jokainenhan voi tehdä omansa näköisen safarin!
[...] ja lopputuloksena on minun tulkintani asfalttiviidakon sankarittaren kesälookista – tai kuten jo edellisen safariasuni yhteydessä luonnehdinkin – urbaanin antropologin [...]
[...] Kipikude-haaremihousut muodostavat usein oman safarilookini perustan. Tänä keväänä yhdistän safarisiin epäväreihin hailakan vaaleita, mutta kirkkaita [...]