Edellä esiteltyjen tyyli-minuuksien rakentaminen ja kuvaileminen oli tosi hauskaa ja monella tapaa valaisevaa. Hahmot ovat tietenkin jyrkkiä karikatyyrejä: hyvin usein asuni ovat jotain kahden tyylin (tai hahmon) väliltä. Toisaalta nämä kolme tyyliminää ovat minulle hyvin todellisia. Yllätyin itsekin hahmoja rakentaessani, miten luontevasti tyylini eri puolet loksahtivat näille hahmoille. Niiden kautta oli helppo tiivistää ääripäitä maustani. Ja kaikki ne ovat minä.
Kuten kirjoituksista varmaan huomaa, olen kiinnostunut hyvin monenlaisista asioista – ja ristiriitaisuus on minulle hyvin luonteenomaista. Pidän siitä ajatuksesta, että ulkoinen olemukseni kommunikoi sitä, mikä minulle on tärkeää ja mistä inspiroidun, myös ristiriitaisuuttani. Pidän myös siitä, että eri fiiliksissä ollessani voin näyttää hyvinkin erilaiselta. Ja rakastan sitä, että tyyli ja pukeutuminen voivat olla tyydytystä tuottavaa itseilmaisua, kuten itse asiassa nämä pohdinnatkin minulle olivat.
En tiedä, ajatteletteko te lukijat tyyliänne koskaan tällaisten hahmojen tai roolien kautta. Mieleeni tulee kuitenkin esimerkiksi se, kun viime keväänä (tai joskus, korjatkaa jos ajoitus meni ihan pieleen), monissa blogeissa hehkutettiin “urbaanin soturikuningattaren” tyyliä. Siinä on minusta jotakin samaa kuin näissä omissa tyylihahmoissani; jos nimittäin oikein ymmärsin, urbaani soturikuningatar ei ollut – ainakaan kaikille – vain esteettinen konstruktio, vaan myös laajemmin asenteeseen ja elämäntapaan liittyvien mielikuvien tiivistymä. Siis eräänlainen rooli.
Kuningattaret, jos olette siellä, kertokaa toki omista hahmoistanne ja sivupersoonistanne!
Näitä oli tosi antoisaa lukea, kiitos Anna!
Kirjoitin juuri ennen matkaa muistivihkooni suosikkirunoilijani Walt Whitmanin sanat, jotka pätevät moneen asiaan ja tähänkin: Do I contradict myself? Very well then, then I contradict myself.
Tyylihahmottelun ja roolittamisen tunnistan itsessänikin, mitähän ne omat rooliminät sitten kaikki olisivatkaan, jotain 14-vuotiaasta skeittaripojasta 20-luvun mykkäelokuvadiivaan… .. hmm, tästä pääsisi laajempaankin pohdiskeluun vaan nyt ei jaksa. Odotan innolla muita kommentteja!
“Urbaania soturikunigatarta” ryöstöviljeltiin suomiblogistaniassa viime syksynä, ja Mun Mielestä se ymmärrettiin ihan päin helvettiä niittinahkaiseksi kovikseksi. Mulle, jonka pitkäaikainen päähänpinttymä tää kliseeksi muodostunut otsake on, kyseessä on enempi idea jostain urbaanista selviytyjästä, miten olla vahva, joustava, pehmeä kaikissa “haasteissa” ja rooleissa. Siinä on muinaisia kuningattaria, kaupunkiinmaastoutumisvärejä, kerroksia, jotka helpottavat elämää vaihtelevassa ilmastossa, jne. Ks. avautumiset aiheesta http://sugar-kane.vuodatus.net/blog/1461729 ja http://sugar-kane.vuodatus.net/blog/1428248
Noin muuten mä en osaa aivan nimetä omia pukeutumispersooniani noin tarkkaan kuin sä, tai ehkä voisin koettaa..
Mulla ei mielestäni ole erilaisia pukeutumispersoonia, vaan kaikki eri puolet ovat suloisesti sekaisin samassa setissä. Homma siis etenee just toiseen suuntaan kuin sulla, eli mä olen yhdistänyt erillisiä persoonia yhdeksi.
Oon jo vähän aikaa pohtinut tyyliasioista kirjoittamista, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Kyllä se sieltä kohta tulee…
mulla on omat soturit ja especially omat queen-issuet mut joo, tajuun kyl hyvin ton pukeutumispersoonan. tai persoonat. mulla se vaihtelee enemmän mielessä, vaatteissa sitä ei ehkä niinkään huomaa ku aina joku harmaa huppari päällä.. mut silti tulee roudattuu kotii kaikenlaista kamaa. mun itseasias pitäs varmaa kans pohtii asiaa hiuka enemmä. on mulla muutamat sellaset pääpiirteet tai hahmot ku eniten jyllä mun mielessä.
Elina: kiitos, kiva et tykkäsit! Ja ihana tuo sitaatti; Whitman kun sattuu olemaan myös minun lempirunoilijani. Sekä Täti että Rouva selaavat häntä tuon tuostakin.
Olisi muuten hienoa lukea sun tyylipohdintoja (kaikille tiedoksi, että Elinalla on älyttömän hieno ja inspiroiva, persoonallinen tyyli! Diggaan siitä ihan mielettömästi!). Ootko ikinä aatellu blogata näistä jutuista tms.?
sugar kane: muistelinkin, että sä olit kirjoittanut paljon tästä soturikuningatar-konseptista! Ja pidän siitä, miten sitä kuvaat ja määrittelet. Roolien pohdinta kyllä musta sinänsä kannattaa, sillä pelkistämällä ja liioittelemalla tiettyjä tendenssejä itsessään saattaa löytää jotain yllättävää ja uuttakin.
Anu: tuo sun tie on sitten tietysti se looginen vaihtoehto tälle roolittamiselle. Ja siis, kuten tuossa tekstissä jo sanoinkin, tietty munkin lookit on useimmiten sekoituksia mun eri puolista, nää roolit on tietenkin ääripäitä. Mutta mä pidän kuitenkin niin valtavan monenlaisista jutuista, että ihan yhteen pakettiin en tyylini eri puolia mielekkäästi saa mahtumaan.
maire: olis kiinnostavaa lukea noista sun hahmoista! Toi on muuten ihan totta, et joskus se rooli vaihtelee vain mielessä, ei niinkään siinä ilmiasussa.
hui, musta tuntuu, että mulla on rooleja niin paljon, että postauksia tulisi about sata. tosin sisäistä rouvuuttani sivuan vastauksessani sun haasteeseen (jonka vihdoin sain valmiiksi…huh). ehkä rajaan niistä muutaman pääroolin tässä lähiaikoina.
mutta on ollut ilo lukea sun rooleista ja löydän niistä todella paljon tuttua!
stella: Jos joskus jaksat postata rooleistasi, se olisi taatusti kiintoisaa luettavaa. Toteutit muuten hienosti tuon Suomi-haasteeni - ja oli myös hauskaa törmätä sinun sisäiseen rouvaasi!
ooo diggaat whitmania myös, täydellistä. anna meidän pitää…. mennä kahville tai jotain!
kiitos kauniista sanoista, mulle omaan tyyliin liittyvän blogin pitäminen tuntuu ongelmalliselta niin kutkuttavalta kun ajatus tavallaan tuntuukin. esittelen netissä omia tekemisiäni, töitäni ja inspiraationlähteitäni kyllä, mut jotenkin sen oman työn eli (monessa mielessä) kuvien ja oman pukeutumistyylin asettaminen vertailtavaksi tai jotenkin sen yhteensulautuman esitteleminen… siinä jokin kihnaa vastaan. vaikea selittää.. yh, ehkä olen ihan väärässä tässä kun kuitenkin ajattelen niin et tää bloggaamismaailma on muuttunut enemmän semmoiseen muotoon et en koe voivani vaan ottaa antamatta jotain, tyyliin en voi vain inspiroitua muista vaan minun pitää itse reagoida ja jakaa asioita, antaa takaisin. teen sitä kyllä nytkin, mut en silleen tyyliin tai muotiin suoranaisesti liittyen- ehk se on parempi ratkaisu mulle.
ei varsinaisesti liity mihinkään tai vaihtoehtoisesti liittyy kaikkeen, että värinälkäinen keväminäni keksi mitä haluaa seuraavaksi tehdä: tilkkutäkkejä! katso vaikka näitä kaunottaria:
http://www.auburn.edu/academic/other/geesbend/explore/catalog/slideshow/index.htm
Elina, tosi hienoja nuo!! Tee tilkkutäkkejä, kuulostaa ihan mahtavalta!
Ja ymmärrän kyl hyvin sun pointit tähän bloggaamiseen liittyen - ja sähän tosiaan esitteletkin monia juttujasi netissä kyllä nytkin. Mä pähkäilin ja ihmettelin aika kauan ennen kuin itse ryhdyin tähän bloggaamis-puuhaan, mut nyt kun sen tein oon kyllä tykännyt kamalasti. Olen koukussa!
Elina viel: Niin, ja mennään ilman muuta kahville!! Koska vaan!!! Pian!
http://ffffound.com/image/f26b99c9378d7c64c56737dd11c6856edd3cbd58?c=2661558
Tämä on mun sydäntä lähellä oleva assosiaatio urbaani soturikuningattaresta, yhdistettynä slow life -meininkiin ja maanläheiseen työläisvaatetukseen.. kaupungin vilskeessä eteneminen moisilla puukkareilla vosii kyllä olla vaarallista.
Työvaatteet ovat muutenkin kiehtovia, ja niitä ebaystä keräilevän Andyn blogista löytyy herkullista kuvamatskua, kulutettua farkkua ja puuvillaa, ja vanhoja haalareita (ja niitä tilkkutäkkejä): http://referencelibrary.blogspot.com/
Huomaan monesti ostavani varsinkin kirppareilta vaatteita, joista ajattelen “tämä ois hyvä työvaate”, ja tiedän annan tekevän samaa.. jotenkin sellainen ajatus luovan työläisen ja perinteisen työläinen -käsitteen yhdistämisestä siinä miellyttää. Siksi esim vanha suomalainen vuokon ja marin työtakki olisi ihana omistaa, en ole vielä löytänyt juuri sitä oikeaa mut eiköhän se vielä ilmaannu.
Tää kommentti ois sopinut paremmin johonkin työvaate -postaukseen, vai ehket olekaan tehnyt sellaista ja sekoitan nyt Sugar Kaneen? No tiedän ettet pahastu kommenttilaatikossa rönsyilemisestä
Elina, kiitos näistä kiintoisista linkeistä; luulen et Andyn blogista tulee vakiokäyntikohde!
Hassua kyllä, tuo ffffound-kuva pitää sisällään itse asiassa aika saman tyyppisen lookin kuin minun safari-juttunikin. (Yllätyin kun nyt katsoin sen, sillä olin ehtinyt väsätä tuon postaukseni ennen kuin huomasin tämän kommenttisi.) Mua kanssa inspiroi ja kiehtoo työpukeutuminen - Sugar Kane just kirjoitti aiheesta omassa blogissaan, mut sekä mun Rouva- että tuo safari-postaus käsittelevät kyllä myös samaa tematiikkaa. (Ja siis täällä on todella toivottavaa rönsyily! Rönsyilkää sydämenne kyllyydestä, kullat!!)
Tuo sun huomio noista kirpparihankinnoista on kiinnostava ja valaiseva, mä tajusin yhtäkkiä, että myös mä hankin usein vaatteita ajatuksella “kiinnostava työvaate”! Ja nuo tietyt Suomi-klassikot kiehtoo just tuon luovan työläisen työtakki-assosiaation takia.
Täysin asian vierestä tämäkin, mut kattokaas tytöt näitä tilkkutäkkejä:
http://ffffound.com/image/7829b3dd7c2cc4512692280b0a725de9b808dc97?c=2666878
http://ffffound.com/image/3da7015f6f7f634117d41517511f3e82abbfb9ae
Anna, oi miten MIELETTÖMÄN hienoja!!! Tuollaisen kun saisi - tai osaisi itse toteuttaa! Tosi makeita.
“(Yllätyin kun nyt katsoin sen, sillä olin ehtinyt väsätä tuon postaukseni ennen kuin huomasin tämän kommenttisi.)”
haha joo yllätyin itsekin!! just kun olin kommenttini lähettänyt niin sun safarikuva pompsahti selaimelle. sitä oli ilmassa, näemmä…
ja anna pienellä aalla, ihanii täkkejä, kuin näkymiä lentokoneesta maahan!!
Anna sun blogi on ihana! Luin just kaiken läpi ja oon inspiroitunu. Työpäiväkin on menny liukkaasti - vaikka eilinen b-bailaus ottaakin nyt voimille, oli kyllä loistoilta!
Ja voi luoja noita tilkkutäkkejä, ooh…. Mulle tulee mieleen kans lentokonenäkymät, tunnelit ja heh osuvasti Pariisin asemakaava
Taidetätityyli on munkin sydäntä lähellä, mut näin keväisin joku romanttinen hepsankeikka yrittää pyrkiä minimalismin selän päälle ja siitähän paini syntyy. Mun tyyliroolipelihahmolla on kuitenkin aika voimakas yliminä, joka maskuliinisen hegemonian riivaamana pyrkii alistamaan alitajunnan enimmän rimpsuhuokailun. Oon varmaan sit sisäisten tyyliristiriitojen repimä mut päältä hillitty taideneiti hihihi.
Asta, voi kiitos kultsi!! Kiva kun tulit lukemaan - ja vieraile tosiaan jatkossakin! Myös kommentoimassa!
Romantiikka kuuluu aina kevääseen, tunnistan tuon kyllä itsessänikin. Ja taideneidit rules!
P.S. Oli tosiaan kiva ilta!! Kiitos kaikille!!!