Yhtä varmaa kuin se, että eräänä aamuna sää vain on lauhempi ja että huomaa tinttien aloittaneen keväisen sirkutuksensa, on se, että minä alan himoita jälleen sinistä ylleni. Se tapahtuu aina helmikuussa. Sininen on minulle vähän kuin raidat tai safarin epävärit: selvä kevään merkki!
Koska sininen palaa aina (kuten muuttolinnut?), voin huoletta tehdä myös sinisiä varasto-ostoksia. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että ostan toisinaan varastoon jotakin ihanaa, vaikken heti ko. vaatetta käyttäisikään (viimeisin varasto-ostokseni on itse asiassa äskettäinen housulöytö Carin Westerin nettikaupan supermega-alesta: tiedän haluavani ja tällä kertaa suorastaan tarvitsevani syksyllä uudet villakangashousut, ja nyt saatoin hommata ne -70% hintaan.) Syksyllä bongasin Wunderin -70% alesta tämän kertaisissa kuvissani komeilevan ffiXXed-merkin ja Blessin yhteistyönä syntyneen kassipaidan. Ja tiesin heti, että tuossapa suosikkipaita keväälle 2010! (Ja Wunderista pitää muuten sanoa se, että olen saanut sieltä monta kertaa aivan superystävällistä ja ihanaa palvelua! Kiitoskiitos!)
Rakastan yleensäkin vaatteita, jotka koettelevat totunnaisia vaatteen kategorioiden rajoja. Onko tämä nyt kassi vai paita? Vai mikä? Tietysti tarkkaan ottaen “kassi” on vain iso tasku. Mutta ajatus toteuttaa tasku juuri näin oli minusta kerta kaikkiaan viehättävä! Puhumattakaan siitä, että tähän taskuun mahtuu melkoisesti tavaraa - kaikki tarpeellinen, jos tarkkoja ollaan. Oikean kassin voi siis kerrankin jättää kotiin! (Olenpas minä nyt innoissani. Laitetaan nyt vielä pari huutomerkkiä, että pointti varmaan tulee esiin. Minä tykkään tästä!! !!!!)
Sininen muuten sointuu aika ihanasti epävärien seuraan:
(haaremihousut Kipikuteen, kengät - vaikkakaan eivät näy - Ril’s)
Tähän settiin minua inspiroi Marnin kevätkokoelma hassuine raitoineen ja sukkineen. Ihana kokoelma, muuten! Kuten aina.
(paidan kumppaneina Marimekon tasaraita-shortsit, H&M-farkkusukkahousut sekä Ril’sin nilkkurit. Hopeasukat ostin joskus ammoin Stockan alesta. Nuo trikooshortsit on aika loistavat: bongasin ne eurolla kirpparilta ja tykästyin heti. Ne lienevät yöasun osa, vaan haitanneeko tuo mittään.)
Kevään tullen innostun aina myös denim-lookeista. Viime kevään juttuni olivat klassisen americanan tulkinnat. Luulen, että tänä keväänä tulen toteuttamaan vähän tyttömäisempiä ja sovelletumpia farkkulookkeja. Tässä nyt ekaa viritelmää:
(Kaulukset ja nappilistan ratkoin kirpparilta löytyneestä farkkupaidasta - mullahan on tää idea toteutettuna myös mustasta denimistä. Jalassa kirpparilta viime kesänä löytyneet korkeavyötäröiset farkkushortsit sekä H&M-sukkikset.)
—
Katsoessani näitä kuvia mieleeni nousee vielä muutamia oman tyylin ydintä koskevia mietteitä. Sugar Kane totesi taannoin, ettei söpöile. Samaisessa mainiossa kirjoituksessa hän huomautti myös olevansa mieluummin kiinnostava kuin söpö (ja kovin kiinnostava hän aina onkin!). Mutta entäs minä. Do I do cute? I guess I do. Tämä “söpö” on kieltämättä aina ollut minulle vähän hankala pala: kyllä minäkin olisin mieluummin kiinnostava kuin söpö. Toisaalta haluaisin ajatella, etteivät ne ole toisensa pois sulkevia määreitä. Mielelläni olisin sekä kiinnostava että söpö. Ja, jos sallitte, “söpö” vaikkapa sellaisella hieman androgyynillä, poikamaisella tavalla.
Mutta mitäs te ajattelette? Do I do cute? Ja voisiko söpö olla myös kiinnostavaa? (Ja “söpö” on muuten aika hirveä sana! Voisimmeko puhua vaikka “sievästä”?)
Omaa tyyli-identiteettiä varten tarvii varmaan jokaisen löytää oma sanastonsa. Ihan selvyyden vuoksi, mä pidän paljon söpöistä, sievistä asioista, mutta MINUN, keski-ikäistyvän naisenroikaleen (ja nämä ovat mulle ihan neutraaleja ilmaisuja!) päälläni sievät asiat näyttävät naurettavilta ja ennenkaikkea oloni tuntuu epämukavalta, mikä on erittäin terveellistä tunnistaa. Tottakai voi olla kiinnostavasti sieväkin, ja sultahan se just luontuu!
(Sorry pillastuminen, mut mun omaa identiteettiä koskeva tyylipohdinta blogissani on niin omakohtaista, että tuntuu vaikealta jos mun ajatuksia lainataan jotenkin yleistettävinä “totuuksina”. Mitä et varmaan edes tehnyt…)
Kauhean kauniita sävyjä sulla näissä!
Juu, Sugar Kane, niinhän se nimenomaan on, että jokaisen pitää löytää oma sanastonsa! Ja sitä vaan mäkin tässä jälleen yritän selvitellä suhteessa omaan tyyliini.
Enkä tosiaan tarkoittanut niin, että sun ajatuksista olisi tullut mitenkään sellaista sävyä esiin, että tarkoittaisit lausumat jotenkin yleispätevänä (sorry jos tästä mun sepustuksesta sellaisen kuvan saa!). Sillä mä oikeastaan vaan kiinnostuin siitä että sä koet sen just niin kuin koet omalla kohdallasi, ja päädyin sit vaan pohtimaan et miten mä tuon söpö-problematiikan itse koen.
Ja kiitti!
Kylla, tietynlainen sievyys huokuu lapi kuvistasi, mutta ei mielestani tyylistasi. Piirteesi ovat hyvin sievat, tyttomaiset, jopa lapsekkaat (kaikessa positiivisuudessa siis), mutta tyyliisi tama ominaisuus ei enaa mielestani ylla. Kontrasti onkin melkoinen ja siina mielessa kiinnostava, mutta kiinnostavuus tyyliluonnehdintana tai -tavoitteena on minusta hiukan liian ylimalkainen ja loppujen lopuksi aika mitaansanomaton.
Minusta tyylisi on haastava, rakenteellinen ja innovatiivinen. Luot tarinoita ja minimaailmoja hyvin persoonallisella ja omintakeisella tavalla. Minulle tyylisi/asujesi ymmartaminen ei ole aina helppoa, mutta silti antoisaa.
Tasta syntyy myos toinen (minulle) antoisa kontrasti blogissasi. Tekstisi ovat usein kiltteja, leppoisia, kauniisti kirjoitettuja, mutta asusi ovat haastavia, vaativia ja jollain tavalla omapaisen vahvoja.
Järjettömän hieno paita, erityisesti noiden pussihousujen kanssa! Mulle kelpais, jossain muussa värissä tosin…
Mitä kevät- tai kesäinspiraatioon tulee, täällä sitä ei ole juuri näkynyt. Helsingissä on yli puoli metriä lunta ja lisää tulee joka päivä, ja kun ennen kuivaa asvalttia on tiedossa vielä puoli metriä sulavaa sohjoa, kevään ajattelu tuntuu jotenkin ylivoimaiselta.
(Katselin muuten itsekin niitä Carin Westerin villakangashousuja, mutta jätin sitten ostamatta - hyvä niin, koska meillä on jo tekstiilikaksosmeininkiä vähän liikaakin.)
Ja mitä tulee söpöyteen, tai sievyyteen, joskus aikoinaan, kun olin raksalla kesätöissä, yksi rakennusmestari kutsui mua, paikan ainutta naisihmistä, sanalla “viehko”. Ehkä se olisi hyvä vaihtoehto söpölle? Mun mielestä sä olet söpö (tai viehko) varsin aikuisella tavalla, ja se on aika taitavasti tehty.
tuossa yllä tyyliäsi ja sen suhdetta söpöyteen on kuvattu niin hyvin, ettei mulla ole juurikaan lisättävää. ja allekirjoitan annemarin havaitseman kontrastin ja nautin itsekin siitä lukiessani sun blogia.
mun oma suhteeni söpöyteen on siinä mielessä kummallinen, etten mä ole söpö ulkoisesti enkä tyyliltäni, mutta käytöksessäni söpöilen aika estottomasti. siis jossakin mielessä “taannun” (enkä tarkoita sitä nyt ollenkaan noin negatiivisesti, kuin miltä taantuminen kalskahtaa…) ja ilmaisen itseäni tahallisen lapsenomaisesti. osaan olla kova ja haastava, mutta pidän ylpeästi ja ilolla yllä myös sellaista lapsekasta puolta itsestäni, joka ihmettelee ääneen ja ihailee katsoen alhaalta ylös.
kontrastina se näyttää olevan jotenkin hämmentävä ja se luetaan flirtiksi useammin kuin se on sellaiseksi tarkoitettu, mutta mä pidän itse mahdollisuudesta olla söpö. mulle ajatus, että mun pitäisi olla vakavastiotettava/kunnioitettava aina ja kaikkialla, on kertakaikkiaan ahdistava. ehkä se kertoo siitä, ettei mulla ole juurikaan issueita sen suhteen, että olenko oikeasti ja aidosti vakavastiotettava…
Ah toi paita on ihanan kreisi!! Haluaisin itekin jonkun tuontapaisen tyylikkään epävaatteen. Ja toi nappilistajuju on upea!
Söpöilystä, itselläni nyt on tämmönen vauvanaama jota käytän kyllä joskus häikäilemättä hyväksi, ja kuulenkin erittäin usein olevani nimenomaan “söpö”. En tiedä, en koe minäkään että söpöyden tarvitsisi sulkea kiinnostavuutta pois (mitä se kiinnostavuus nyt sitten onkaan) eikä söpöittely sinänsä häiritse, päinvastoin. Ehkä mulla on kuitenkin semmoinen pieni söpöyden antiteesi itsessäni, jonka takia leikkasin nämä epäsymmetriset hiukset ja suunnittelen lävistystäkin. Mutta jokainen söpöilköön omalla tavallaan tai olkoon söpöilemättä!
ja jooo nähdään! Mulla on hiihtoloma vko 8 eli ei ens mut sit viikolla, niin ehkä siinä alkuviikosta sopis mulle parhaiten kun muuten on vähän kiireitä tässä. Mut ollaan siit lähemmin yhteyksis!
Annemari: KIITOS. Kiitos ja suukkoja että jaksoit kirjoittaa tuon kommenttisi, se ilahdutti minua vallan tavattomasti. Oli erityisen hauska lukea leppoisan tekstini ja tyylini välisestä kontrastista (johon stellageekin ilokseni on kiinnittänyt huomiota). Kirjoitan täällä nimittäin tarkoituksella hyvin “kiltisti” ja hyväntuulisesti - se on tyyli, joka ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvältä, helpolta ja luontevalta - mutta toisaalta koen usein, että tekstit paljastavat vain yhden puolen persoonallisuudestani. Tämäkin on hyvä ja tarkoituksellistakin, sillä en ehkä haluaisikaan paljastaa “liikaa” itsestäni. Mutta iloitsen silti kovasti jos ristiriitainen, kipakka ja omapäinen luonteeni näyttäytyy täällä kuitenkin jollakin tasolla.
Anu, kiitos, tuo paita tosiaan on magee. Ja viehkohan on aivan loistava sana: siirryn oitis haltuunottamaan sitä.
Kiitos!
Mitä muuten tekstiilikaksosmeininkiin tulee, niin en mä siitä häiriinny. Se on musta oikeastaan aika hauskaa…silleen vähän teinillä tavalla mut kuitenkin.
stellagee, just noin mäkin sen koen, että pidän ihan tietoisesti kiinni “söpöstä” itsessäni. Ja lapsesta itsessään kannattaa ehdottomasti pitää kiinni! Utelias ja innostunut elämänasenne ovat tärkeitä juttuja. Pyrin muuten olemaan myös kiitollinen - niin naiivilta kuin saattaa kuulostaakin.
Varpu, kiitos! Sä olet musta juurikin loistavalla tavalla söpö: tyylisi on omaperäinen ja särmikäs ja sinussa on rutkasti myös sievää viehkoutta.
Ollaan tosiaan lähemmin yhteyksissä vaikka s-postilla!
aivan ihana tuo paita vaikkei sen väri iskekään minuun, mutta ah, tuo muoto! onnistuin eka kuvan kohdalla katsomaan että kas, kolmas hiha mutta se osottautuikin siis pussiksi. tosin nyt jäi mieltä kaihertamaan paita jossa olisikin tosiaan liikahihoja ja voisi valita miten sitä milloinkin käyttää….
m., kiitos! “Kolmas hiha” kuulostaa muuten aivan mahtavalta idealta.