Vanha vuosikymmen päättyi taloudessamme pesukoneen hajoamiseen. Uskollisesti palvellut kone jätti jäähyväisensä espressokoneen murinaa ja räminää muistuttavan äänen muodossa. Sitten tuli lopullinen ja peruuttamaton hiljaisuus. Eipä paljon tarvinnut pohtia, mitä joululahjarahoilla tehdään. Uutta vuotta juhlistimmekin sitten ryntäilemällä kodinkoneliikkeissä - ja lopulta eilen pesemällä ensimmäiset koneelliset upouudella, aikaisempaa huomattavasti suuremmalla ja hiljaisemmalla (ja energiatehokkaammalla!) vehkeellä.
Uuden vuoden kunniaksi sain käyttööni myös toisen uutuuden; sellaisen, jota esittelen mielelläni myös täällä Meidän Pariisissa. Pitkällinen mustan villakangastakin etsintäni päättyi, kun löysin Cecilia Sörensenin nettikaupasta tämän ihanan yksilön. (Kiitos paljon, Anu-ystäväni, vinkistä!)
Tässä on nyt viimein takki, jolle uskon käyttöikää karttuvan vielä huomattavasti enemmän kuin vanhalle pesukoneelle. Kaksinappinen, a-linjainen malli on klassinen (tuo mieleeni esimerkiksi Nina Riccin ihanat 1950-luvun takit!), Sörensenille ominaisesti tyttömäisen elegantti, silti hiukan maskuliininenkin. Sopivan simppeli ja ajaton sopiakseen moniin asukokonaisuuksiin. Pidän eniten takin oivaltavasta “puolipystykauluksesta” sekä siitä, että malli on itse asiassa one size! Miten nerokasta nettiostoksia (ja toisaalta vaatteen tuotantoa!) ajatellen, että takki suunnitellaan jo valmiiksi eri kokoisia ja muotoisia käyttäjiä varten. Ja one size -ajattelu tässä mallissa - kenties hieman poikkeuksellisesti - todella toimii! Voin ihan oikeasti kuvitella takin sopivan hyvin eri mallisille naisille. Go Cecilia!
ihanaa uuden vuoden alkua! puhtaan pyykin ja mustan takin siivittämänä se sujunee leppoisasti ja raikkaasti…
Taisin rakastua tuohon sun takkiin, se on ihana, just loistoyhdistelmä tyttömäisyyttä sekä maskuliinisuutta! Ja itse fanitan todella paljon one size-vaatteita, ja varsinkin takissa se kuulostaa ovelalta idealta
Hih, pakko kommentoida tuota pyykinpesukone tapausta, mun vanhemmilla on vieläkin käytössä pesukone vuodelta 1981, se siis toimii
Eikä välissä ole ollut muita koneita! Mikään eko se tuskin on, ja aika friikki lajissaan, toisaalta, on kyllä siistiä kuinka kodinkoneistakin löytyy tuollaisia friikkejä ydinpommin kestäviä yksilöitä 
( ja arvaten se vanhempien kone päästää viimeisen pihaduksen seuraavalla pesukerralla, kun menin sitä julkisesti kehumaan..:D )
Takki näyttää mahtavalta, vaikka itse sanonkin (omistan sen itse punaisena).
Hyvää uutta vuotta sulle myös!
Kiitos arvon naiset!
Salka, joo, juuri tuo tyttömäisyyden ja maskuliinisuuden yhdistelmä muakin puhuttelee tässä takissa. Ja materiaali on aivan mielettömän ihana!
Ennen vanhaan kodinkoneet tosiaan kestivät ns. mitä vaan. Onkin ollut suututtavaa huomata, miten lyhytikäisiksi ne nykyään (ihan tarkoituksella) tehdään. Mur!
Anu, myös se sun punainen takki on superhieno! Ja sehän oli myös hämmentävän edukas, eikö totta?
Onpa kertakaikkisen symppis takki
Meillä on nykyisessä asunnossamme ainakin 25-vuotta vanha tiskikone. Ihme vehkeitä tekivät silloin “ennen vanhaan”!
Lilou, kiitos!!
Ja tervetuloa kommentoimaan!