Minä haen edelleen lohhtua ja inspiraatiota kukista. Mitä harmaammaksi maisema käy, sitä kipeämmin kaipaan jotakin, joka muistuttaa minua kasvusta ja kukoistuksesta.
Viime päivinä olen käyttänyt paljon muuatta kukkapaitaa, jonka löysin suunnilleen vuosi sitten eräältä naapuritalon pihakirppikseltä. Epävärinen (ja epätyypillisen värinen) kukkakuosi on minusta jotenkin aika hurmaava: sen sävyt vaihtelevat murretuista vihreistä ja rusehtavan vihreistä syviin lämpimiin punaisiin ja laventelin siniseen. Loppusyksyn kukkia.
Paita on osoittautunut notkeaksi yhdisteltäväksi: se tuo minusta tiettyä grungea sävyä erilaisiin asuihin. Olen käyttänyt sitä esimerkiksi villashortsien ja päällekkäin puettujen sukkisten seurassa:
(viskoosipaita second hand, villashortsit Benetton, mustat pitsisukkikset ja luonnonvalkoiset sukkikset H&M, korkkarit isoäitini vanhat. Kerrossukkahousut ovat saaneet ideansa Marjan Pejoskin Asos-leggareista. Ja nyt muistankin, että Varpu on luonut hienoja lookeja samojen leggareiden inspiroimana! Tsekatkaa!)
Paita on joinakin päivinä saanut seurakseen myös motocross-farkkuni - tähän yhdistelmään toin vähän tyttömäistä ja romanttista sävyä mintunvihreällä, käsin virkatulla kauluksella, jonka taannoin löysin kirpparilta. Ihana väri - koko kaulus on jotenkin aika suloinen! Siitä puuttui nappi, mutta kiinnityksen voi mainioisti hoitaa Anulta saamallani hienolla punaisella Bless-hakaneulalla!
(paita ja kaulus second hand, farkut Divided Exclusive, korkkarit isoäidin, hakaneula Bless)
Viimeisin yhdistelmä on kenties grungein - ja siitä syystä tämän hetkinen suosikkini näistä:
(paita ja mokkahousut second hand, jakku 0044Paris, saappaat Shabbies Amsterdam)
Huomaan muuten, että inspiroidun eri alakulttuureista ja musiikkityyleistä kausittain. Grunge on ollut ajatuksissani paljon viime aikoina, ja koen sen näkyvän pukeutumisessanikin (ja haluaisin nimenomaan alleviivata, että itse koen niin: voi hyvinkin olla, ettei näissä asuissa ole teidän mielestänne mitään grungea; viitteet saattavat olla vain minun mielessäni ja omissa assosiaatioissani!). Grunge inspiroi, sillä yksi syksyn suurimmista musiikkielämyksistäni on ehdottomasti ollut Alice in Chains -klassikkoyhtyeen uusi levy. Black Gives Way to Blue on kaikkea muuta kuin rahastusta vanhalla maineella - se on päinvastoin loistelias yhdistelmä tuoretta ja oivaltavaa soundia ja perinnetietoista grungesynkistelyä. Uusi laulaja arvelutti minua etukäteen kovasti, mutta William DuVall on kerrassaan mainio valinta bändin vokalistiksi. Levy on älyttömän upea kokonaisuus! Tulettehan pojat Ruisrockiin ensi kesänä, jooko?
Onko Black Gives Way to Blue jo tuttu teille muille? Entä mitkä alakulttuurit näkyvät omassa tyylissänne vahvimmin juuri nyt?
Sä olet kyllä melkoinen haka paitsi yhdistelemään, myös näkemään vaatteiden potentiaalin! Kaikki nämä toimivat niin sun näköisesti, ettei mitn rajaa. Erityismaininta eka kuvien sukkahousukerroksista, I love your legs girlfriend!
Toi paidan kuosi on ihan mahti! Ja sopii ihanasti noiden sukkahousujen kanssa.
Ja noi farkut on upeet, ja toi löllöjakku, ja noi korkkarit, ja ööö nyt on aika rakentava kommentti tulossa näköjään..
Sanon silti vielä että tuli noista musiikki- ja alakulttuurivaikutteista mieleen, kun olin noin 12-vuotiaana valtaisa Manics-fani niin omin sitten äitini leopardikuvoisen jakun, tietenkin stailattuna asiaankuuluvilla kajaleilla! Vielä kun olis valkoiset farkut saanu
Muitakin aika villejä tyylejä on käyty läpi ihan lukiolle saakka.. tällä hetkellä en ainakaan tietoisesti koe imeväni vaikutteita mistään tietystä genrestä, jos joku tyyli pitäisi mainita niin ehkä joku vintage-söpöstely on nyt vähän muodissa itseni keskuudessa, vaikkei se nyt mitenkään musiikkiin liitykään. To-do-listalla on tällä hetkellä pienien sievien glamour-härpäkkeiden askartelu päähän ja rintakoristeiksi, saa nähdä koska ehdin! Tosin eiköhän tässä jonkun ajan päästä maku heilahda vähän urbaanimpaan suuntaan, mullakin aika kausittain vaihtelee mieltymykset.
en voi muuta kuin hieraista silmiäni uudelleen ja todeta, että sä saat jopa lörttöisen vanhapoika-siluetin näyttämään hienolta ja omalta. tuo kukkakuosihan menee taas sarjaan “omituiset pakkomielteet” joiden osalta bondaan täällä kybällä.
musiikki on mulle inspiraation lähde, mutta musiikkikuvasto harvoin vaikuttaa pukeutumiseen. riippumatta musiikista mun tyylini alakulttuuriviitteet ovat sitä samaa industriaalia ja anun loistokkaasti lanseeraamaa aikuisgoottia ja -punkkia. grungen sisäänrakennettu “ryhdittömyys” on asia, jota vierastan vielä tai joka rajoittaa sen sisäänajamista omaan vaatekaappiin…
olin vallan unohtanut noi pitsikaulukset, mulla oli niitä aina kun olin pieni.
hmm….näyttää kyllä niin kivalta sulla että voisin ottaa omani kokeilevaan uusiokäyttöön.
Mulle kans tollanen iso ja väljä villatakki! Ja säkin olet näköjään löytänyt punaisen ja vihreän jumalaisen yhdistelmän, vielä aika räväkällä tavalla.
stellagee, parin vuoden takaisessa i-D-lehdessä esiteltiin trendi nimeltä “lady grunge” (oon varmaan jankuttanut tuota termiä omassa blogissani kyllästymiseen asti…), josta esimerkkeinä mainittiin mm. Kim Gordon ja arkkihulttio(tar) Courtney Love (joista itse valitsisin mieluummin ensinmainitun). Grungesta siis ammennetaan inspiraatiota, mutta unohdetaan ryhdittömyys ja korvataan se harkitulla huolettomuudella.
Monet muoti- ja akkainlehdet ovat viime aikoina olleet täynnä “grungen uutta tulemista” tai “grunge ei koskaan kuollut”-läppää, ja muotikuvissa on sitten maiharit, ruutupaita ja villapipo. Nuo toki ovat grungen ikoneita, mutta aika tylsiä sellaisia, jos ne vain yhdistetään keskenään.
Tuo AIC:n uusi levy on muuten ihan loistava. Grunge ei tosiaan ole kuollut, vaikka Pearl Jamin uusimmasta (tai viidestä uusimmasta…) levystä voisikin niin päätellä.
anu, niin paljon kuin mä ihailen noiden naisten tyylejä (ja erityisesti kim gordonia), mä luulen, että huolettomuus (harkittunakin) kuuluu myös asioihin, joita en osaa kaappiini tuoda. homssuisuutta löytyy omasta takaa, mutta se lienee eri asia… ja sitä mä kai yritän kompensoida ryhdikkyydellä. voi angsteja!
grungen trendiarvo on tosiaan viimeisen kahden vuoden aikana noussut arvoon arvaamattomaan ja jep, myönnän, tein mäkin grungeviittauksen hetki sitten yhden asun kohdalla. postaan sen siis omalle tontilleni!
Minkä merkkinen kellosi on?
sugar kane, kiitos pupunen!!! Ihanaa jos näyttää multa!
Varpu, tuo sun leopardijakkumeininki 12-vuotiaana kuulostaa mahtavalta vaikutteiden otolta!
Esittele sitten ne sun glamour-härpäkkeet, kunhan saat valmista!
stellagee, heh, kiitos!! “Lörttöinen vanhapoika” tosiaan kuvaa meininkiä varsin osuvasti! Ja mitä kuoseihin tulee, mä en pääse omituisista pakkomielteistäni ikinä. Toivottavasti et säkään!
Mitä ryhdittömyyteen tulee, se inspiroi mua tällä hetkellä kovasti. Melkein vois sanoo, et mitä lörtömpää sen parempaa. Toisaalta väliin mahtuu tietty myös päiviä, jolloin vain terävä ja niukka käy.
Odotan muuten sun grungetulkinnan näkemistä!
m., pitsikaulukset tuo mullekin muistumia lapsuudesta - mulla on edelleekin tallella isoäitini mulle virkkaamia ihanuuksia. Ne on kuitenkin ihan liian pieniä mulle - tää mintunvihreä on selkeesti tehtykin aikuiselle kun se on niin iso.
Anu, täähän ei oikeastaan ole villatakki vaan trikooneulostakki - ohuen ohutta puuvillaa. Oikein kiva päällä - ja iisi yhdisteltävä.
Mä en oikein osaa punaista ja vihreää kimpassa yleensä, mut tän paidan kohdalla se vain oli rakkautta samantien! Sulla punaisen ja vihreän yhdistelmät näyttää jotenkin niin luontevilta, mutta mä en useinkaan mielestäni saa niitä okein toimimaan. Ehkä mä vielä opin?
Ja joo, useimmat uusgrunget levyt on täyttä p*skaa, mut tää kyseinen on huippu!
elia, tää on sveitsiläinen Mondaine, nahkaa ja terästä. Kyseessä on se kaikkein klassisin perusmalli, eli miesten kello. Netistä löytyy useistakin paikoista, tietääkseni. Itse sain lahjaksi.