Vaikka olen viime aikoina kaivannut olemukseeni enemmän naisellisia ja tyttömäisiä elementtejä, en kuitenkaan ole käyttänyt mekkoja juuri ollenkaan. Nyt päätin taas kokeilla.
Minulla on lähinnä henkäyksenkeveitä kesämekkoja - hieman kylmiä näillä säillä. Mutta kuka on kieltänyt pukemasta villapaitaa kesämekon alle? Kaiken lisäksi tavallisuudesta poikkeava pukemisjärjestys näyttää oikeastaan ihan hauskalta:
Ylläolevassa setissä siis H&M-teeppari, Benettonin harmaa villapaita (tämä on muuten loistava perusvaate: 100 % pehmoisesta villasta neulottu pusero on kestänyt vuosia käytössä lähes muuttumattomana - ja hankintahintaa sillä oli muistaakseni alle 30 euroa! Saakohan tällaisia vielä Benettonilta?), Ilveksenkujan herkällä kukkaprintillä koristeltu mekko, H&M-leggarit, Ril’s-nilkkurit. Puin päälle vielä Leikisti-härpäkemekon saadakseni vielä lisää kuultavia kerroksia ja eripituisia hihoja:
Väreihin olen kovin tyytyväinen: harmaat ja burgundit muodostavat elegantin yhdistelmän. Vaan jotakin tämä vielä kaipaa. Jotakin, joka rikkoisi sopivasti asun pehmeyttä ja eteerisyyttä. Miten olisi kaikkien äijävaatteiden isoisä, nahkaliivi? Ostin UFFin alesta taannoin kahdella eurolla viininpunaisen nahkaliivin. Farkkuihin yhdistettynä liivi voisi olla turhan “Repe osallistuu lähiöpubin hevikaraokeen maanantaina aamupäivällä”, mutta en minä tätä farkkujen pariksi hankkinutkaan - vaan vähän kokeellisempia ratkaisua havitellakseni. Kuten tällaista:
Kukkamekkoon nahkaliivi tuo minusta juuri sopivaa maskuliinista särmää, kenties jopa munaa. Vai mitäs olette mieltä?
Ihan mahtavaa kerrostamismeininkiä täällä! Tuo Repe-liivi rikkoo kokonaisuuden just sopivasti, ja sävyt sopivat yhteen varsin saumattomasti. Itse heittäisin sekaan vielä hiukan jotain vihreää lisäkontrastiksi.
En oikein usko, että Benettonilta nykyään saa tuollaista laatua… en tosin ole juuri asioinut siellä vuosikausiin. Mulla on kotirönttövaatteina pari vanhaa Benettonin villatakkia. Tai oli - yhden heitin just pois, kun molemmissa kyynärpäissä oli jo holtittoman isot reiät. Toinen on vielä ihan ehjä, vaikka ovat samoihin aikoihin ostettuja.
kerrostaminen on taiteenlaji ja sä kyllä onnistut! olen tykännyt tuosta härpäkkeestä kovasti ennenkin, mutta tässä asussa se jotenkin elää omaa symbioottista elämäänsä vahvemmin kuin olen huomannut ennen. cool.
harmaan eri tasoilla leikkiminen toimii muutenkin tulematta raskaaksi. mun silmään tuo ei kaipaa lisäkontrasteja, kun kerroksia on noin monia; tummempi harmaa kengissä rikkoo juuri sopivasti.
ja nahkaliivi on mainio löytö: yhdistettynä herkkiin kukkiin se särmistää todella hienosti ilman minkäänlaisia repe-assosiaatioita.
erittäin hyvä ellei täydellinen.
Mekon printti on jotenkin sellainen, että ihan ensimmäinen ajatus ei ole “kukkamekko” - se on herkkä ja graafinen yhtä aikaa. Tuo Leikisti mekko/tunika on kyllä todellinen aarre! Minäkään en lisäisi kokonaisuuteen mitään - mutta saattaisin kokeilla miltä tuo näyttää jos liivin jättää auki rajaamaan ylävartaloa.
Anu, kiitos paljon! Tietynsävyinen vihreä tosiaan sopisi tähän yhdistelmään, mutten omista mitään sopivia vihreitä vaatteita joita olisi voinut ajatella tähän asuun. Mä ehkä olen tosin muutenkin tottumattomampi käyttämään vastavärijuttuja kuin sinä.
Mä kans pahaa pelkään, ettei Benettonilta enää tuollaista löydä… No, onneksi on tämä yksikin.
stellagee, kiitoskiitos!
Myös minusta kengät tuo asuun pientä sopivaa rikkonaisuutta.
Nahkaliivi on munkin mieleen, joskaan se ei tietenkään sovi joka yhdistelmään. Kerrostaminen on joka tapauksessa jotenkin tosi inspiroivaa aina näin syksyisin: kelien kylmetessä on ihanaa pukea ohuita kerroksia, kerroksia, kerroksia….
Kamicha, kiva että tykkäät! Tämä mekko on myös mun aarteeni - se kun on paitsi kaunis, myös hyvän ystävän kädenjälkeä (niin printti kuin mallikin). Ystävän luomus tuo Leikistikin on - se on tosiaan kerrostamiseen mitä oivallisin vaate.
Tuo ajatuksesi liivin auki jättämisestä on hyvä! Lähtiessäni kuvaussession jälkeen kaupungille tuossa asussa mä itse asiassa pidinkin liiviä auki. Se toimii niin vähintään yhtä hyvin kuin kiinni.
Mä olen tykästynyt lähinnä vihreän ja punaisen yhdistämiseen. Ne muut vastakohtaparithan ovat sininen ja oranssi sekä keltainen ja violetti, mutta koska en osaa kuvitella pukeutuvani siniseen tai keltaiseen, jää myös niiden vastavärikontrasti hyödyntämättä. Hmm, ehkä joku harmaansininen murretun oranssin kanssa…
Joo, mullakin todennäköisin vastaväriyhdistelmä olis kuitenkin just tää vihreä ja punainen, sillä oranssi ja violetti on taas mulle niin vieraita värejä (keltaisessa ja sinisessä, etenkin sinisessä, sen sijaan viihdyn hyvinkin!).
Hassusti päinvastoin menee meidän mieltymykset - mulla taas on kaapissa sekä oransseja että violetteja vaatteita. Aika vähän tosin, mutta kuitenkin.
Joo, se on tosiaan hassua!
Mut toisaalta se ei ole kumma kun ajattelee miten eri värisiä me myös ollaan: sekä hiusten että ihon väri on aika eri meillä - niinpä meille myös sopivat ehkä vähän eri värit - tai samoistakin väreistä vähän eri sävyt. (Toisaalta mä olen kyllä sitä mieltä että ne värit sopivat, joista tykkää! En juuri usko mihinkään “värianalyysimeininkiin” tyylissä tai pukeutumisessa. Että viime kädessä meillä varmaan vaan on hieman eri mieltymykset värien suhteen. :))