On aina jännittävää huomata, miten tietyt asiat (värit, muodot, leikkaukset) alkavat viehättää ihmisiä samanaikaisesti. Anu mainitsi taannoisessa postauksessaan, että on uudelleen löytämässä vihreän. Olen itse aistinut samaa: vihreä miellyttää nyt minuakin. Käytössäni on viime vuosina ollut oikeastaan vain yksi vihreä vaatekappale, Ilveksenkujan niukka, lyhyt jakku. Sain kuitenkin loppukesästä “herätyksen” naapuruston pihakirppiksellä, kun eräällä pöydällä lojunut tummanvihreä silkkineule alkoi kovasti kiehtoa mieltäni. Tajusin etten ollut käyttänyt tällaista vihreää ainakaan kymmeneen vuoteen - ja että se voisi mukavasti täydentää syyspalettini ruskeita ja harmaita sävyjä. Jotenkin sävy näytti myös hyvin tuoreelta; pidin siitä vaistomaisesti ja, tohtisinko jopa sanoa, intuitiivisesti, vaikken osannutkaan selittää itselleni miksi sävy viehätti minua juuri nyt.
Vastaus löytyi muutaman viikon kuluttua yleisistä muodin lainalaisuuksista: syksyn mallistot pursuavat tummia vihreän sävyjä. Tää on niin tätä: usein kun kuvittelee löytäneensä jonkun sävyn (tms.) itse, samaa settiä tulee vastaan joka kulmasta. Mutta mitäs siitä! Tummanvihreä tosiaan on kaunista, ja on mukavaa ettei kaikkea tarvitse etsiä kirppareilta. En ole mitenkään rynnännyt haalimaan vihreää kaappiini (enkä aio näin toimia vastaisuudessakaan), mutta yhdet H&M:n sukkahousut hommasin silkkineuletta täydentämään. Sävy ei ole ihan sama, mutta oikeastaan pidän hommasta enemmän just näin. Ihan sävy sävyyn ei kuitenkaan ole minun juttuni.
Ruskea mokkatakki vain on niin ihana! Myös uudet saappaani ovat osoittautuneet just niin hyviksi ja täydellisiksi kuin toivoinkin. Jipii!
Vielä voi kekkaloida kesäisemmissäkin shortseissa, kunhan vain yhdistää ne paksuihin sukkiksiin. Pidän shortsien ohuesta ja kauniisti laskeutuvasta viskoosista, tyttömäisyydestä ja vaatekategorioiden välimaastoon sijoittuvasta olemuksesta: kuin hamonen, muttei kuitenkaan. Vaatekappale, jossa on yhdessä paketissa sitä maskuliinia ja feminiiniä jota niin rakastan (ja jonka eleganssin nimiin moni tyyli-idolinikin vannoo).
Neuletakki on, naistenlehtiterminologiaa lainatakseni, syksyn luottovaate. Tykkään Samu-Jussi Kosken neuletakin epämääräisen ruskeasta sävystä ja neuleen pehmeydestä. (Huomaan ettei sankarittaremme osunut kuviin kovinkaan onnistuneesti, mutta älkää häiriitykö meiningin päättömyydestä!)
Mitkä ovat teidän värejänne JUURI NYT?
mun syksyni on jälleen musta, harmaa ja musta. ja osin valkoinen. silti, vaikkei ehkä uskoisi, mun lempivärini maailmassa on vihreä – aina kun sitä kysytään, nousee mun silmien eteen juuri tuollainen hiukan rusehtava oliivinvihreä sävy, joka sun silkkineuleessasi on. se on se, ultimate ja aina. (toinen lempisävy on se kirkas kermitinvihreä, joka piinaa vaatekaapissa ja kaupassa, mutta ei eksy ikinä päälle. ehkä niin on hyväkin…)
tuo sävyjen sekoittaminen on mun mielestä muuten paras tapa tuoda värin syvyyttä esiin: mustan kanssa se ei oikein onnistu (silloin täytyy kai leikkiä tekstuureilla), mutta esimerkiksi vihreän kohdalla juuri tuo kylmän ja lämpimän sävyn yhdistelmä tekee mun mielestä molemmista vihreistä vielä vehreämpiä, luonnekkaampia.
näytät muuten valtavan kauniin syksyiseltä, luontevalta juuri noissa sävyissä!
Näissä on todella ihanat sävyt - jotenkin niin aukottomasti just sun väriset. Joskus tosiaan yksi ihana omalta tuntuva löytö avaa värilukot.
Mulla on tavallaan pitkään ollut tiedossa, mitä uusia värejä haluan palettiini - mut kun väri ja materiaali kulkevat niin käsi kädessä, mulla ei ole esim. nuden beigeä paljon näkynyt. No, huomisesta alkaen TODELLAKIN NÄKYY, kun saan jumalaisen (ihan pakollinen adjektiivi tähän kohtaan!!!) ihonvärisen silkkisifonkimekkoni haltuun!
Muuten jatkan vahvasti harmaiden, mustien (niitä on enempi kuin 1), suklaanruskean, ORANSSIN ja ihanimpien sinisten kanssa. Ja valkoisesta tykkään nyt enemmän kuin koskaan!
Musta, valkoinen, harmaa, aniliininpunainen pienissä määrin, siniharmaa, tuo väri mikä sulla on saappaissa, kirkas vihreä, tomaatti (on se väri!), oranssi, violetti… Omat värini tuntuvat vaativan rinnalleen vahvoja ja kirkkaita sävyjä, sekä mustaa. Sen jälkeen kun ostin valkokehyksiset silmälasit, olen alkanut himoita muutakin valkoista pahasta läikyttelytaipumuksesta huolimatta. Tänään tämä himo meni niin pitkälle että ostin valkoisen polaroidkameran, vaikka en tiedä saanko siihen filmiä mistään. Se oli vain niin söpö.
Musta on aina mun väri, ja harmaa (keskiharmaat ja tummat sävyt). Niiden lisäksi olen viime aikoina käyttänyt kirkasta punaista, fuksianpunaista, valkoista ja kylmää viininpunaista (ne mun uudet housut). Nyt olis tosiaan tarkoitus keikauttaa taas paletti ylösalaisin ja ottaa punaisten vastaväri vihreä mukaan pitkästä aikaa. Tykkään kovasti sellaisesta pikkuisen kellertävästä sammalenvihreästä, mutta se ei oikein toimi kylmien punaisten kanssa. Siksi ajattelin etsiä oikeita vihreän sävyjä jostain vähän sinertävien havunvihreiden joukosta. Saas nähdä, mitä löytyy.
Sorruin muuten taas tilaamaan asioita netistä, tällä kertaa sieltä on tulossa jotain sellaista, millaista ei ole aikoihin nähty mun päällä. Oottakaahan, kun posti vaan kulkee.
Tykkään sun harmaista shortseista! Vaikka en ole vieläkään itse opetellut käyttämään shortseja ja sukkiksia. Ehkä jos löytäisi kivat tweed-villashortsit. Mulla on ollut jo pitkään viha-rakkaus-suhde harmaaseen: toisaalta siitä löytyy kaikenlaisia sävyjä (ihania ja kamalia), toisaalta se tuntuu välillä liian, no… harmaalta. Olen herännyt uudestaan sinisen ja ruskean eri sävyihin, varsinkin erään Henrik Vibskovin huivin myötä. Yritän tummien värien lisäksi käyttää myös valkoista, ettei kokonaisuudesta tulisi liian synkeä. Olen niin kalpea, että tummat sävyt vaan korostaa sitä ja sitten saa olla koko ajan vastailemassa ootkokipeä -kyselyihin. Väripalettini ehdoton uutuus on poltettu oranssi, jonka sävyisiä vaatteita olen saanut lahjaksi. Täytyy sanoa, että se sopiikin aika hyvin, vaikka itse en olisi ennakkoluuloiltani mennyt sitä väriä ostamaan. Kiva kun toiset tuo vaatekaappiini uutuuksia ja rikkoo ennakkokäsityksiä siitä, mitkä on just mun värit.
Piti vielä sanomani, että toi vikan asun harmaa-ruskea-kombo miellyttää mun silmää tosi paljon.
Kauniin vihreän neuleen olet onnistunut bongaamaan, ja se sopii täydellisesti viimeisen kuvasarjan neuletakin väriin!
Mun syksy on mustan ohella näemmä ruskeahko-tai ainakin kaikki mudan sävyiset asiat kiehtovat minua, vaikkakin useimmiten päälle sitä mustaa eksyykin
Mä olen aika jumiutunut aina samoihin väreihin, vuodesta vuoteen. Lähinnä perinteinen musta, ikuinen lempparini vihreä (kaikissa sävyissä, mulla on vihreää puoli kaappia täynnä), pienissä määrin viininpunainen, keltainen ja oranssi.
Nyt olen löytämässä uudelleen harmaata. Joskus teini-iässä sitä tuli käytettyä, silloin kun se “oli muotia”, ja kyllästyin. On ollut kiva huomata, että pieni määrä harmaata voi itseasiassa piristää mustaa asua (tai muunkin väristä). Nuo harmaat shortsit ovat… inspiroivat, olenkin mietiskellyt mikä olisi lyhyttä, mutta tarpeeksi asiallista työpukeutumiseen.
Ruskea aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä (ei missään tapauksessa muiden päällä, en vaan itse osaa). Sininen on kanssa jotenkin vieras väri, ja vaaleansinisessä näytän keuhkotautiselta. Vie kaiken värin pois kasvoilta. Kova punainen on kanssa liian kova… ja vaaleanpunainen tai beige nyt vaan eivät ole värejä
stellagee, kiitos! Rusehtava oliivinvihreä on tosiaan ihana sävy! Olen muuten ihan samaa mieltä tuosta sävyjen yhdistelemisestä: saman värin eri sävyt tosiaan useinkin tuovat parhaat ominaisuudet esiin toisistaan.
sugar kane, kiva kuulla että nämä vihreät näyttävät myös teidän “katsojien” silmissä luontevilta: mä tunsin oloni heti kotoisaksi noissa sävyissä, mutta toisaalta en osannut ajatella, millaiselta ne mahtavat toisen silmin näyttää.
Sun värit kuulostaa ihanilta - mäkin tykkään kovasti noista kaikista, joskin oranssi on mulle vähän vieraampi. Taitettu valkoinen on ihanaa just nyt - valkoista on kanssa niin monia sävyjä. Kuten tosiaan mustaakin!
Lulu Pigeon, valkoinen Polaroid kuulostaa aivan hurmaavalta!!! Tomaatti on muuten tosi hyvä sävy - yksi mun lemppareista punaisissa.
Anu, havunvihreät on oikein kauniita. Ja kerros vähän tarkemmin, mitä postista odotat!
ilona, kiitoskiitos! Tykkään shortseista itsekin kovasti. Ne ovat Benettonin, n. viisi vuotta vanhat - ja edelleen ihan mainiossa kunnossa kovasta käytöstä huolimatta. Ne ovat itse asiassa ruskea-valkoraidalliset, vaikka tiheän raitakuvion takia sävy kuvissa tosiaan näyttää lähinnä harmaalta.
Salka, kiitos! Tuossa neuletakissa on mustakin oikein ihana, epämääräinen ruskean sävy.
Epämääräiset ruskeat ovat muutenkin aivan ihania, just kaikki mudat sun muut.
Stazzy, harmaa on musta yksi parhaista väreistä: se on särmä muttei niin kova kuin musta. Mullakin oli tosin kausi jolloin harmaa ei oikein maittanut, mutta jo pitkään se on ollut kaiken väritykseni kulmakivi.
Villakangasshortsit (jollaiset nää raidalliset Benettonit siis on), on valtavan käytännöllinen - ja minusta myös hyvännäköinen vaatekappale. Ne ovat vähän hametta lämpimämmätkin.
Suosittelen!
[...] tms. kanssa, esimerkkeinä mm. mokkashortsini tai villakankaiset, monen vuoden takaiset suosikki-Benettonit) - suurehkot, oudot riipukset, kuten hopeinen moottorisahani - Vuokon [...]