Luku, jossa sankarittaremme löytää itselleen sopivia klassikoita ja etsii innoitusta goottirockin syövereistä.
Ensinnäkin: nahkahousut. Jotakin niin klassista, jotakin minulle hyvin hankalaa. Nahkahousut ovat sinnikkäästi pysyneet klassikkohankintalistallani, vaikka hiljattain jo ajattelinkin, etten ikinä tule löytämään itselleni sopivia. Jostain omituisesta syystä olin mielikuvissani aina nähnyt mustat, kapeat nahkahousut (jotain vaikutusta asiaan lienee sillä, että yleisesti ottaen käytän paljon mustaa ja kapeaa housua…), mutta kun olin sellaisia joskus päälleni sovitellut, vaikutelma oli lähinnä hupaisa. Olin hämmentynyt ja ärtynyt: miten mustat nahkabyysat saavat niin monen näyttämään kiinnostavalta, särmikkäältä ja sopivan rokilta kun minut ne saivat näyttämään lähinnä hevibändin bändäriltä – eikä siis todellakaan siltä, joka saa laulajan (tai edes kitaristin).
Tänä syksynä, kuten lukeva yleisö tietää, olen ihastunut mokkaan ja ruskeaan. Ja kas: ruskeat mokkahousuthan voisivat olla minun näköiseni nahkahousut! Löysinkin sitten sattumalta täysin käyttämättömät suklaanruskeat mokkahousut, joiden pehmeään tuntuun, rullattavan ohueen materiaaliin ja kauniiseen väriin ihastuin täysin. Malli on vähän löysä – jotenkin sekin näyttää silmääni nyt varsin freesiltä. Nämä ovat minun nahkahousuni!
Toinen ikuisen vaikea klassikko allekirjoittaneelle on valkoinen paitapusero. Miesten klassisen pukeutumisen peruspilari. Seksikkään masculin-feminin –leikittelyn kulmakivi. Vaan kun ei toimi niin ei toimi: olen kokeillut niukempia ja väljempiä malleja, mutta valkoinen perus-paitapusero vaan näyttää päälläni kököltä (tai tunnen oloni siinä vieraaksi, mikä on loppujen lopuksi sama asia). Ongelman ratkaisivat lopulta Fields of the Nephilim sekä uusi tukkani. Mutta asia kerrallaan.
Jo kesällä minua inspiroivat erilaiset autiomaameiningit ja cowboy-tyylin uudelleentulkinnat ja tyylittelyt. Selailin nyt sattumalta NME-musiikkilehden vanhaa gootti-erikoisnumeroa, johon oli koottu lehden gootti-aiheisia artikkeleita, levyarvioita jne. vuosien varrelta. Mahtavia tyylejä ja meininkiä! Synkkäsävyiset, mustanpuhuvat goottityylit ovat sinänsä upeita, mutta en kykene yleensä löytämään niistä paljoakaan aineksia omiin kokeiluihini. Fields of the Nephilimin aavikkogootti (vuodelta 1988) sen sijaan inspiroi ihan valtavasti:
Siis onko tuo täydellistä menoa, vai mitä?? En osaisi – enkä haluaisi – näitäkään lookeja ihan näillä meiningeillä toteuttaa, mutta ajatus mokkahousujen yhdistämisestä valkoiseen, paitapuseromaiseen yläosaan alkoi tuntua kiehtovalta ja toimivalta idealta. Vaikka Nephilimin poikien lookeissa ei röyhelöistä ole tietoakaan, inspiroiduin himoitsemaan mokkahousujen pariksi valkoista röyhelöpaitaa.
Oikeanlaisen röyhelöpaidan löytäminen vain tuntui mutkalliselta. “Barokkihevilookin” ja massiivisten röyhelöiden sijaan halusin kevyesti rimpsuisen paidan, joka olisi hieman pienitalopreeriamaisen country, sopivasti tyttömäinen, vähän romanttinen… Siis että kuinka? Romanttinen? Jep. On jännä huomata miten hiusmalli vaikuttaa omiin valintoihin ja mieltymyksiin: uusi graafinen, ysärivaikutteinen lyhyt tukkani tuntuu ainakin minusta sopivan mainiosti yksiin romanttisempienkin tyylipalikoiden kanssa (tyttömäisempään tukkaan yhdistettynä lookki voisi minulla helposti keikahtaa imelän puolelle).
Ja lopulta se kävi niin helposti. Juuri halutunkaltainen rimpsupaita suurin kauluksin, pienin pitsein löytyi heti seuraavana päivänä vakikirppikseltäni. Tiesin heti, että tässä on minun versioni klassisesta valkoisesta kauluspaidasta: tyttömäinen mutta sopivasti yhdisteltynä raikas ja yllättäväkin. Itse asiassa ostin kaksikin valkoista rimpsupaitaa, molemmat viskoosia, molempien hinta huimaavat 2 euroa. Ja niitä olisi ollut vielä lisääkin – joskaan ei minun kokojani, ne vein molemmat. Nämä ei taida olla kovin suosittuja just nyt…
Vaan mitä sanovat katsojat?
Hehee, mahtava innoituksen lähde ja upea toteutus! Ruskeat mokkahousut ovat kyllä ainakin mun mielestä enemmän sun näköiset kuin mustat nahkahousut. Kai muistit kuunnella Dawnrazoria ottaessasi noita kuvia? (Jos et, niin se löytyy Spotifysta - Earth Inferno -livelevyn versio on paras
).
Valkoinen kauluspaita on mullekin ongelmallinen. Käyn joka sesongin alussa sovittelemassa Pequeños Heroes -paitoja jossain kaupassa, mutten ole vielä kertaakaan ostanut sellaista (ja ne ovat täällä koti-Suomessa muuten aika hintavia, pitäisi varmaan kysellä tekijältä itseltään joskus). Kuvittelen edelleen, että kustomoitu miestenpaita olisi ainoa valkoinen paita, jota voisin pitää.
Multa löytyy tietenkin mustat nahkahousut kaapista. Ne ovat 90-luvun mallia, bootcut-lahkeiset ja aika matalalantioiset, merkki on yllättäen H&M. Voisinkin jossain vaiheessa tehdä oman gootti-inspiraatiopostauksen, itse tosin hakisin inspistä ennemminkin Robert Smithin suunnalta kuin Carl McCoyn psykocowboy-kavereilta, yhdistellen mustaa nahkaa harmaaseen mohairiin.
Toi sun tukka on muuten makea!
Hauskaa, mulla oli myös tänään nahkahousut mielessä ja kuvissa!
Tää on niin mainio assosiaatioketju, että oksat pois! Sun tukka tuo mahtavaa ilmettä noihin. Syssymmällä (lue: luultavasti ensi viikolla) kandee kokeilla noita housuja pussittamaan saappaanvarsista, just niiden sun ihanien matalapohjaisten “epäväristen”.
mua juilii tollanen et jotain haluaa ja tahtoo ja sit sen löytää heti semi-ilmaseks.. it’s not fair.. mut silti mahtavat housut ja koko setti.
komppaan kaikessa annaa, paidan liika röyhelöisyys olis liikaa, nimenomaan pysyminen preerian pienes talos toimii noiden housujen kans parhaiten. sit komppaan sugarii et pussittaan saappaast, kuulostaa hyvält. sit komppaan anuu ja mustaa nahkaa harmaan mohairin kans kuulostaa hyvält.
mut eniten IKINÄ komppaan aavikkogoottia. mä haluun kans alkaa.
Ihana inspiroitumistarina! Nämä ovat just parhaita
Näytät todella hyvälle, ja uus hiusmalli on ihastuttava! Samoin itse asu, jotenkin ehkä tuollainen minimalistinen, vähän aavituksen poikamainen hiustyyli antaa enemmän tilaa tyttömaiselle revittelylle
mä repesin aivan täysin tuolle aavikko-gootille (say what?!), jonka mä luin heti joksikin italo-guns’n'roses -kuvaksi… ihanaa! aavikko-gootteja! (jaakko, ehkä meidän bändi voisi sittenkin luopua puuteroiduista peruukeista ja ottaa lookiksi aavikko-gootin?)
mutta mutta, symppaan ongelmaasi sekä nahkahousujen että valkoisen kauluspaidan kanssa. nahkahousuista ei ole löytynyt mieleistä ja valkoisiin kauluspaitoihin olen aivan liian tohelo ja suttu. ja sählä. ja silleen.
ja sitten sä ratkaiset ne molemmat, ja vieläpä todella hyvin. uusi särmä tukka (hiano!) toimii loistavasti tuollaisen paidan kanssa – miten sä onnistutkin saamaan vaatekappaleen, jonka mä assosioin ala-asteen kevätjuhlaan, näyttämään aikuisen modernilta vaatteelta? mä voin vain kuvitella miten mukavat nuo mokkahousut ovat… ja pussitusta komppaan ja, koska näkemäni perusteella et tule näyttämään ollenkaan ratsaille nousevalta upseerilta, vaan just hyvältä.
Mä lähden varmaan assosioimaan tätä väärästä suunnasta, mutta varsinkin tosta polvihousukuvasta tuli mieleen toisaalta viktoriaaninen koulupoika -look ja toisaalta myös jostain selittämättömästä syystä Dorian Gray. Ja Victoria Woolfin Orlando, joka syntyy ensin mieheksi ja muuttuu myöhemmin naiseksi, mutta on kummassakin olomuodossaan androgyyni. Toivottavasti tässä oli tarpeeksi kirjallisia viitteitä ja outoa logiikkaa! Tykkään sun uudesta tukasta ja tuosta ihanasta röyhelöpaidasta.
Uusi tukkasi on ihana! Pidän myos mokkapoksyistasi, ja koko kokonaisuus näyttää tasapainoiselta vaaleiden kesäbuutsiesi kanssa.
Mutta jotenkin en vielä ole samalla taajuudella isokauluksisen royhelopaitiseksesi kanssa…
Minunkin on muuten vaikea loytää itsellesni sopivaa valkoista kauluspaitaa. Rintamukseni ei ole sopinut vuosien varrella kokeilemieni mallien kanssa, mutta nyt päähäni on pälkähtänyt ajatus, että ehkä kyseessä oli vain liian istuvia malleja? Väljä, ehkä aidostikin miehen vaatekaapista näpistetty paita saattaisi toimia minunkin vartalotyyppini kanssa. En tosin ole ehtinyt vielä testaamaan, toimiiko ajatukseni käytännossä.
Muistin yhtäkkiä, että mä pidin omina goottiaikoinani 90-luvun alussa usein kirppikseltä ostettua valkoista miesten frakkipaitaa, mulla oli siinä aina kalvosinnapitkin. Naisten paidat ovat monesti turhan tyköistuvia ja sisältävät nykyään usein sitä helkkarin elastaania, joka tekee kankaasta tönkköä ja huonosti laskeutuvaa. Kannattaa siis tosiaan tutkia miesten valikoimat tai etsiä naisten paitoja kirppiksiltä Annan tapaan.
Anu, kiitti kultsi!
Nephilim on tosiaan mitä inspiroivin bändi. Dawnrazor on soinut taajaan. 
Niin, ja miesten frakkipaita olisi tosiaan silkkaa asiaa!! Sellaista mäkin voisin himoita tähän röyhelöosaston täydennykseksi.
Elastaani paitapuserossa = murhanhimo. Ei sellainen voi istua kenenkään päällä!!
Pequenos Heroes -paidat ovat kiinnostaneet muakin, mutta en ikinä ole edes sovittanut yhtään sellaista. Ehkä pitäisi! Luulen että niissä olisi juuri sellaista tyttömäisyyttä joka nyt puhuttelee mua kovasti. Niin paljon kuin miestenpaidoista tykkäänkin, ihan sellaisenaan ne ei vain mulla toimi. Mutta kustomoituna ehkä hyvinkin!
Sugar kane, kiitos!! Ja tuon saappaat + mokkahousut -vinkin otan iloiten vastaan. Ihana ajatus! Kuviakin varmaan tulossa noista kokeiluista!
jaakko, kiitos paljon! En mäkään yleensä löydä mitä haluun - tää oli erikoishyvä tuuri kyllä.
Ja aavikkogoottia voin suositella lämpimästi sullekin! Oliskin mahtavaa nähdä sun tulkintoja aiheesta!
Salka: kiitos!! Ja joo, mä kans koen just noin että poikamaisempi tukka antaa tilaa ja ilmaa tyttömäisille, romanttisillekin elementeille.
stellagee, hehee, hauskaa et sulla on hauskaa!!
Ja kuten Jaakolle jo kehaisinkin, aavikkogootti-meininkiä voin suositella lämpimästi!
Kiitos myös rimpsupaitakehuistasi (ja kyllä, mokkahousut on tosiaan älyttömän mukavat jalassa)!! Mulle myös rimpsupaidat tuo mieleen ala-asteen juhlat (mulle tosin joulu- eikä kevätjuhlan, mut anyway), ja olin siitäkin syystä niin hämmästyneen iloinen siitä että moinen paita toimii tässä kombissa ihan mainiosti. Jotenkin tuollainen tuntuu ihan omalta nyt.
ilona, kiitos ihanasta kommentista: olen tuiki kiitollinen että toit nuo mahtavat assosiaatiot tietooni! Jos asuni tuo mieleen Dorian Grayn ja Woolfin Orlandon, mä en voisi muuta toivoa. Tää oli oikeesti aivan ihana kohteliaisuus - kiitos!!
Vimps, kiitos, mä kans diggaan uutta tukkaa.
Valkoisten paitojen (kuten monien muidenkin klassikkovaatteiden) kanssa pätee varmaan se, että pitää etsiä (ja toisinaan etsiä ja etsiä ja etsiä!) sitä oman näköistä versiota. Kyllä se sieltä vielä vastaan tulee kun ahkerasti sovittelee erilaisia malleja. Ennakkoluulottomasti testaamalla mäkin tämän tämänhetkisen suosikkini löysin.
[...] syksyisestä heräämisestäni lähtien olen haaveillut mokkamekosta. Jimmy Choon H&M-yhteistyö roihautti kaipuuni kuumempaan [...]