Stellagee kirjoitti kiinnostavasti suomalaisten koti- ja työpukeutumista koskevista eroista. Stellageen postauksessa - ja tekstiä seuranneissa kommenteissa - pohditaan syitä erityisten “kotivaatteiden” olemassaololle ja merkitykselle.

Olen pohdiskellut viime aikoina samanlaisia teemoja; kotivaateteemaa tuntuu sitä paitsi nousevan nyt yhdeltä ja toiselta taholta. Ilmeisesti (luksus)kotivaatteet ovat trendikin! Luulen että siinä on kyse paitsi uuden markkinaraon löytymisestä, myös pitkän aikaa vallinneen sisustusbuumin loogisesta laajentumisesta: tyylikkäässä kodissa pitää pukeutua silkkineuleeseen ja kashmir-sekoitteisiin neuloshousuihin sopiakseen kodin sisustuksen rikkeettömään harmoniaan! Ihmisen pitää sopia kotiinsa. Asukista tulee elävä huonekalu, kotinsa esteettisten käytäntöjen jatke.

Kuulun itse “kotivaateihmisiin”, ts. vaihdan päälle toisen teepparin ja verskat kun saavun kotiin. Pienen lapsen kanssa puuhaillessa mahdollisimman huolettomien kotivaatteiden olemassaolo on järkevää, sillä siten pystyy hieman suojelemaan kaapin rakkaimpia aarteita. Sen sijaan minun kohdallani kyse ei ole lainkaan siitä, että kokisin tarvetta vaatteidenvaihdon kautta erotella työ- ja vapaa-aikani. Päinvastoin: toivoisin, ettei minun tarvitsisi pukeutumisellani lainkaan erotella kotiaikaa muusta ajasta. Koen yleensäkin pukeutumisen hyvin vahvasti paitsi sosiaalisena, myös tilallisena käytäntönä. Tarkoitan, etten oikeastaan haluaisi erotella kotia tilana muista sellaisista paikoista, joissa todella viihdyn. Se, että vaatteet kertovat viihtymisestä, on mielestäni aina eräänlaista tilan haltuunottoa (kuten aikaisemminkin olen pyrkinyt kuvaamaan). (Viihtyisät vaatteet eivät tietenkään aina ole rennot ja/tai löysät, mutta ainakin itselleni suhteellisen usein kuitenkin! Ymmärrän kyllä, että mikäli työpukeutumiseen kuuluvat puvut, solmiot tai jakkupuvut, tarve erityisiin kotivaatteisiin saattaa olla suurempi.)

Vaatteiden kohdalla minua kiinnostaa erityisesti vaatekappaleen luokittuminen joksikin, osaksi jotakin kategoriaa. Usein kiinnostavimpia ovat sellaiset, joiden kohdalla rajat ovat häilyviä - tai häivytettävissä. Trikoovaatteisiin (joita “kotivaatteet” tapaavat olla) epämääräisyyttä tuntuu liittyvän erityisen paljon. Onko vaate itse asiassa yöpaita? Vai t-paitamekko? Kotivaate? Juhlamekko? Ja entäpä “oloasu”? Koko käsite on täynnä kiehtovaa epämääräisyyttä! Kaikissa vaatteissa kai “ollaan”, M.O.T.? Silti “oloasuksi” kutsutaan juuri suloisen pehmoisia, väljiä vaatekappaleita - ja tuntuuhan se luontevaltakin, tottakai.

Koti- ja kaupunki- tai työvaatteiden välinen erottelu tuntuu juurtuneen syvälle suomalaiseenkin pukeutumistapaan, niin tuulipukukansaa kuin muka olemmekin. Se ilmenee mm. siinä, että eksentrisyyttä kykenee konstruoimaan hyvinkin vaatimattomin välinein: “yöpaitaan” sonnustautuminen julkisella paikalla kapinoi jo riittävästi sääntöjä vastaan tullakseen huomatuksi. Itse viehätyn kovasti siitä ajatuksesta, että saattaisin jonkun silmissä näyttää poistuneen kotoani “vaatteita vaihtamatta”. Tämä hiljattain tekemäni haalarilöytö herättänee joissakin juuri tämänkaltaisia tunteita…

Tanskalaisen Wood Woodin löysä, oversized haalari toi mieleeni suloisia muistumia eräästä lapsuuteni flanellioloasusta. Toisaalta se on kiinnostavasti ja oivaltavasti leikattu urbaani leikkipuku! (Pidän vaatteesta kovasti myös siksi, että se tuo mieleeni Berliinin! Hankin nämä haalarit jo aiemmin keväällä, mutta toukokuisella Berliinin-reissulla törmäsin useisiin tosi mageisiin ruudullisiin haalari- ja oversize-juttuihin. Eipä vaan tarvinnut hankintoja tehdä, kun tällainen oli jo kotona odottamassa.) Tunnen nämä haalarit päällä oloni hyvin kotoisaksi vaikkapa meidän turkulaisten yhteisessä olohuoneessa, Pääkirjastossa, hengaillessani. Haalarit päällä olen kuin kotonani myös lempikahvilassa tai -terassilla. Voisiko mukavampaa ja - monin tavoin - iisimpää, silti puettua, vaatetta olla?

P.S. Ilmeisesti haalarilöytöni on useimpien mielestä kuitenkin vaikea vaate - kenties myös siksi, ettei se luokitu kovinkaan yksiselitteisesti sen enempää koti- kuin työvaatteidenkaan luokkaan? Ainakin sain sen varsin tuntuvalla alennuksella Wood Woodin nettikaupasta… Niillä on muuten hienoja haalareita kaiken kaikkiaan! Menkääs kattomaan - ainakin te, joita työhaalarihenkiset viritykset kiinnostavat!