Arkisto Toukokuu, 2010

Kuulaat laulut

Lauantai, 29. Toukokuuta 2010

On käsittämätöntä millaisia konsertteja täällä kotikonnuillaan pääsee kuuntelemaan! Pari päivää sitten pääsin todistamaan THE OCEANIN Turun keikkaa Klubilla - miten loistokkaan loistokasta! Itse konserttitilanteessa saatoin lähinnä äimistellä sitä, että sankarini soittivat todellakin käden ojentaman päässä minusta. Klubilla oli varsin väljää, joten kaltaiseni ryysistä välttelevä kääpiökin pääsi ihan ongelmitta eturiviin joraamaan. Ja kyllähän The Ocean on käsittämättömän hyvä. Soitto on tarkkaa ja täsmällistä, meininki raakaa, lumoavaa, ajoittain hurmoksellista. Olin etukäteen hieman huolissani siitä, miten kokoonpanon nykyinen laulusolisti Loïc Rossetti selviytyy haastavasta tehtävästään, mutta mainiostihan tuo. Tietenkin laulanta on simppelimpää verrattuna aikaisempiin monimutkaisiin ja monipuolisiin vokalisointeihin, mutta paljon paikkasi sekin, että Rossetti on livenä varsin karismaattinen. Ja komea! Ulkomusiikilliset seikat kunniaan!

Silti illan kohokohta oli lämppäribändi. Olin kyllä innolla odottanut göteborgilaisen Ef’in näkemistä, mutten lainkaan arvannut että ne ovat näin hyviä. Ja ihania! Pidän aina eniten siitä kun minut yllätetään iloisesti - kenties enemmän pidän vain siitä kun minut hurmataan. Ja nämä pojat olivat totisesti aivan valloittavia.

Postrock on vaikea laji. Olen todistanut liiankin montaa postrock-keikkaa, joissa huolellisesti viritetyistä crescendoista huolimatta meininki vain lässähtää. Ef’in keikalla ei kuitenkaan tarvinnut kelloa vilkuilla: setti oli todella hienosti suunniteltu ja viritetty. Bändi soitti huolellisesti ja huolitellusti, mutta silti heittäytyen. Postrockin viileyteen nähden Ef’in esiintyminen oli hurmaavan intohimoista. Täti oli ihan myyty. (Enkä pitkään aikaan ole törmännyt niin hurmaaviin band merchandice -kamoihin. Olisin voinut ostaa kaiken - melkein ostinkin! Joko mainitsin, että ne olivat vaan niin ihania poikia??) Sitäpaitsi: Ef’illä on oikeasti älyttömän hienoja, kipeän kauniita, leijailevia lauluja. Bändin uutukainen, Mourning golden morning, on todellakin tsekkaamisen arvoinen levy - takuuvarmasti eräs tämän vuoden suursuosikeistani.

Summa summarum: jos Ef joskus tiellenne eksyy, menkää ihmeessä tsekkaamaan! Hurmaavaa.

ef_promo_pic_small

EF (kuva peräisin http://www.efmusic.nu/ -sivustolta)

Aikuinen nainen lomailee

Keskiviikko, 26. Toukokuuta 2010

Pohdiskelen ajoittain sitä, millaiseksi tyylini muuttuu ajan kuluessa. Uskon, että monet elementit nykyisestä tyylistäni ovat läsnä vielä 50-vuotiaanakin - toisaalta myös muutosta tietenkin tapahtuu. Pidän varmasti loppuikäni laadukkaista ja ylellisistä materiaaleista sekä oivaltavista, hieman vinksahtaneista leikkauksista. Uskon pitäväni aina myös voimakkaista väreistä ja näyttävistä kuoseista. Toisaalta uskon myös - ja totisesti toivonkin! - etten viisikymppisenä pukeudu enää kukkakalsareihin tai vesirajaa lähenteleviin teepparimekkoihin.

Löysin Berliinistä Butterflysoulfiren mahtavat pellavapolvihousut, joita uskon rakastavani vielä viisikymppisenäkin! Ihana, kalanruotokuvioon kudottu valkoinen pellava (onko oikeastaan mitään luksuksempaa kuin valkoinen pellava??), epäsymmetriset lahkeet, mielenkiintoinen, kietaisumainen leikkaus vyötäröllä sekä edessä että takana. Oih! Puin seuraksi luonnonväristä pellavaa - ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ladylike kesäasu on siinä.

pellava1

pellava2

pellava3

pellava4

Housut Butterflysoulfire, paita Armani Jeans (kirpparilta), kengät Sergio Rossi (kirpparilta). Ja hei huomaatteko uudet rillit??

Tässä asussa on moniakin kesätyylilleni ominaisia elementtejä. Yksi on löysät polvimittaiset housut. En osaa ollenkaan kapoisia capreja, vaikka moni varmaan siellä ruudun ääressä on sitä mieltä että kapeampi lahje imartelisi koipiani paremmin. Caprit vaan ei tunnu yhtään omalta! Löysät polvihousut ja bermudashortsit sen sijaan ovat meikäläisen juttu. Näin se vaan menee: vartalotietoisuuden voi unohtaa, tärkeintä on tuntu ja tunnelma! (Toinen mulle ongelmallinen asia ovat lyhythihaiset kauluspaidat: ne eivät vaan käy. Mieluummin rullaan pitkää hihaa lyhyemmäksi. Metkaa, eikös?)

Ihana, ikityylikäs Stellagee esitteli omalla tontillaan hurmaavan seilori-lookin. Kuten hänelle kommentoinkin, en itse juuri harrasta seilorimeininkejä, mutta tykkään leikitellä ajatuksella komeiden seiloreiden passattavana loikoilevasta, kansituolissa drinkkejä siemailevasta rouvasta. Tätä teemaa varioin kesäisin paljonkin - myös tämän päiväinen asu kuuluu ko. otsikon alle. Täksi kesäksi löysin myös pitkään etsimäni täydellisen luksus-rantakassin. Rakastan säkkimäisiä, valtavia kasseja; ne ovat melkein kuin vaatteita. Ja niihin mahtuu koko elämä. Ja jättipyyhe ja jäisenkylmä shamppanjapullo (Krug, kiitos!).

kassi1

kassi2

Kassi: XXL-bag Lumi Accessories.

Myös tätä laukkua tiedän rakastavani vielä viisikymppisenäkin. Vaikka satavuotiaana, jos saan niin pitkään tätä touhua ihmetellä! Kiiltonahka - etenkin värillinen - on eräs salaisia tyyliperversioitani. Ja nyt siis julkinen. Rakastan sitä. Kuka voisi vastustaa syvän petroolinvihreää kiiltonahkaa? (toim. huom.: Ilmeisesti monikin. Sain tämän jättikassin aika mojovalla alennuksella, kun ei ollut kenellekään kelvannut.)

Mistä löytyy teidän inspiraationne tällä hetkellä? Entä arveletteko että voisin pukeutua näin vielä viisikymppisenäkin?

Vapaakaupunki

Tiistai, 25. Toukokuuta 2010

Rakastan Berliiniä!! Vietimme Miehen kanssa siellä toissaviikonlopun, ja vaikka kelit eivät parhaalla mahdollisella tavalla reissuamme suosineetkaan, oli kuitenkin valtavan mukavaa ja elämyksellistä. (Anteeksi kovasti kaikki lukuisat, ihanat Berliinissä asuvat ystäväni, etten ottanut yhteyttä ennen matkaamme! Olimme kuitenkin Miehen kanssa etukäteen sopineet, että tällä reissulla ollaan kahdestaan.)

Berliinissä parasta on rentouden ja helppouden ainutlaatuinen suhde. Berliini on vapaa, villi ja kuriton, samalla kuitenkin siisti, turvallinen, sopivasti saksalaisen luotettava ja kurinalainen. Ja kivoja kuppiloita sekä ihania terasseja ja ruokapaikkoja on loputtomasti, shoppausmahdollisuudet varmaan maailman parhaat. Suurin lumous piilee kuitenkin juuri kaupungin tunnelmassa. Berliini rehottaa. Ei rumasti ja huolimattomasti, mutta huolettomasti. (Ja vaikka kenties paikoitellen rumastikin, aina kiinnostavasti!) Kaupungissa on tilaa erilaisille tavoille tehdä ja ajatella; koen sen valtavan voimaannuttavana ja inspiroivana.

Asuimme aivan Mitten keskellä Mitte Berlin -nimisessä pienessä hotellissa (Neue Schönhauser Str. 1). Shoppailun ja hengailun kannalta paikka ei olisi voinut olla keskeisempi: käytännössä kaikki kiinnostava löytyy kivenheiton päästä. (Korttelin päähän hotellistamme oli muuten ilmestynyt myös Casa Camper.) Mitte Berlin oli ihan mukava majapaikka, mutta seuraavalla kerralla ajattelimme majoittua hieman syrjemmälle Mittessä. Kiva vaihtoehto voisi olla vaikka tämä.

Tässä huviksenne ja kenties hyödyksennekin muutamia tämän reissun bongauksiamme.

RUOKAA JA VIRVOKKEITA

Mädchenitalianer (Alte Schönhauser Str. 12) on hyvä esimerkki Mitten pienimuotoisista ja rennoista mutta laadukkaista ravintoloista. Pienessä italialaispaikassa tarjoillaan lähinnä pastaa, mutta se osataankin sitten viimeisen päälle. Annokset ovat raikkaita, aromaattisia, kekseliäitä. Ja laatuunsa nähden varsin edullisia.

Oliv Cafe (Münzstrasse 8 ) on tyylikäs ja viihtyisä, toisaalta berliiniläisittäin (mitteläisittäinkin) melkoisen kallis. Annoksista kannattaa kuitenkin maksaa, sillä tarjonta on pääasiassa luomua ja kaikki huiman herkullista. Aamiaiset ovat yleensäkin Berliinissä ihan parasta; Olivissa söin tämän reissun parhaan aamupalan.

aamupala1

aamupala2

Voileivillä Berliinin lähellä tuotettua huikaisevan hyvää luomu-rosmariinikinkkua. Kahvi ensiluokkaista luomu-arabicaa. Mehu vastapuristettua. Mysli paikan päällä paahdettua luomukamaa. Hedelmäsalaatti monipuolinen ja ylellinen - arvostan eritoten sitä, että salaatti pilkotaan joka asiakkaalle erikseen. Näin se pysyy napakkana ja raikkaana. (Olen snobi, myönnetään, mutta inhoan isossa kulhossa mehustuvia ja mössööntyviä hedelmäsalaatteja! Mies valmistaa minulle hedelmäsalaatin aina siten, että hedelmät kootaan omiksi sektoreikseen lautaselle…taidan olla paitsi snobi, myös neuroottinen…)

Laub & Frey (Kastanienallee 79) on kiva, minimalistisen tyylikäs baari kauniin Kastanienalleen varrella. Drinkit olivat hyviä (ja tuhteja): testasimme mojitoa ja whisky souria, ja etenkin viimeksi mainittu saa korkeat pisteet. Viikonloppuiltaisin paikalla myös DJ.

Luzia (Oranienstrasse 34). Hipahtavan boheemi kuppila Kreuzbergissä. Vietimme täällä pitkän, mukavan sunnuntai-iltapäivän: Berliinissä mahtavaa on juuri kiireettömyyden tuntu. Päiväkahvilla (ja/tai -kaljalla) vierähtää miellyttävästi ja raukeasti tovi jos toinenkin. En yleensä innostu suuresti paikoista, joiden sisustus koostuu sekalaisesta vanhasta roinasta, mutta Luzia oli täysin vastustamaton.

luzia

Luzia

Kahvilahengailun ja syömisen lisäksi shoppailimmekin vähän. Voisi jopa sanoa, että “maltillisesti”; Berliini on täynnä kaikkea sellaista mistä pidän, ja olen suorastaan ylpeä, etten kokenut ihan täydellistä henkilökohtaista konkurssia! (Mies on loistavaa shoppailuseuraa, sillä hän kiertelee vaatekaupoissa melkein yhtä innostuneesti kuin minäkin.)

Yritän reissuilla aina keskittyä paikalliseen tarjontaan ja paikallisiin suunnittelijoihin - silloin ostoksissa on oikeasti, konkreettisestikin läsnä paikan henki. Siksi koen lievää häpeää siitä, että käytännössä shoppailimme kuitenkin melko lailla high street -ketjujen myymälöissä (häpeääni ei ainakaan laimentanut se, että useat kohtaamamme mitteläiset putiikinpitäjät valittelivat isojen ketjujen kovaa vauhtia jyräävän alleen pienet, avantgardemmat putiikit ja suunnittelijoiden showroomit). Berliinissä ketjujen tarjontakin on kuitenkin tavanomaista kiinnostavampaa. Muutaman korttelin sisällä on tarjolla mm. Cos, American Apparel sekä Muji. Mies löysi Cos’ista hienoja juttuja, ja vaikka viime Lontoon-reissun uudelleenviehätys asiasta jo oli karissutkin, ostin minäkin pari miesten teepparia. Cos on kyllä käsittämättömän suosittu: perjantai-iltana paikka oli kuin ahdettu täyteen porukkaa. Ensin olin vähän että blääh: naisten vaatteissa oli kyllä hyvät matskut, mutta mallit olivat omituisia, “kvasiavantgardeja” pusseja, joiden säkkimäinen ja epäsymmetrinen muoto ei ollut perusteltu sen enempää käytettävyydellä kuin estetiikallakaan. Siis minähän RAKASTAN pusseja, kaapuja ja säkkejä, mutta kyllä ne pitää suunnitella niin, että hommassa säilyy juju ja innovatiivisuus! (Oma halpa mielipiteeni onkin, että Cos’in kannattaisi reilusti keskittyä selkeiden perusvaatteiden tuottamiseen, sillä hienostunut väripaletti ja ennen kaikkea mainiot matskut ovat kuitenkin ketjun parasta antia.) Pienen penkomisen jälkeen löytyi sitten houkutuksiakin, etenkin miestenosastolta. Kaikki te, joilla on ikuisessa etsinnässä harsomaiset, täydelliset puuvillateepparit: tutustukaa Cos’in miesten t-paitoihin. Täydellisiä. Myös AA:sta löytyi mainioita juttuja: kiitos Kamichalle mainiosta toppiliivivinkistä! Ne on tosiaan ihania.

Mitten kiinnostavin shoppailukatu on minusta edelleen Mulackstrasse - siitäkin huolimatta, että Blessin liike oli hävinnyt kadulta. Kuten Butterflysoulfiren suunnittelija Maria Thomas minulle kuvaili, Mulackstrasse on sopivasti hiukan syrjässä Mitten pahimmasta ryysiksestä, mutta samalla aivan sen sydämessä. Ranskalaisen A.P.C. -ketjun vierestä (osoitteesta Mulackstrasse 35) löytyi eräs tämän reissun makeimmista putiikki-löydöistä. Mestan nimi ei käynyt selville, mutta kyseessä on konseptikauppa, joka myy erittäin kiinnostavaa ja loistokkaalla maulla valittua kokoelmaa berliiniläistä avantgardea (myös sitä Blessiä!), klassisia luksusmerkkejä (kuten Lanvinia tai YSL’ia) sekä hienoja afrikkalaisia koruja ja käsitöitä (afrikkalainen käsityö tuntuu minusta muuten kauhean kiinnostavalta tällä hetkellä muutenkin, joten eipä ihme että olin näistä ihan fiiliksissä). Mesta on tosi tyylikäs ja makeasti stailattu - juuri tällaisissa paikoissa on ihana käydä, sillä vastaavia ei totisesti kotikonnuilta löydy.

SHOPPAILE

BUTTERFLYSOULFIRE (Mulackstrasse 11) oli parasta mitä tällä kertaa löysimme: sekä Mies että minä teimme täällä reissun parhaat hankinnat. Putiikki on hurmaava ja kekseliäästi rakennettu, kokoelmat todella vakuuttavia ja kiinnostavia, materiaalit hienostuneita ja laatuisia, palvelu ystävällistä ja huomioivaa… Butterflysoulfire on must kohde kaikille monokromaattisesta, minimalistisesta estetiikasta pitäville. Suomalaisista merkeistä BFSF toi mieleen esimerkiksi mainion Gilles & Dadan - eikä vähiten siitä syystä, että molempia vaatemerkkejä luotsaa hurmaava ja lahjakas suunnittelijapariskunta.

Konk (Kleine Hamburger Str. 15) sijaitsee aivan viehättävän putiikki/galleria/baari/kahvilakatu Augustsrassen tuntumassa. Menin paikalle vartavasten kuolaamaan suosikkimerkkini c.neeonin kamoja, mutta täältä löytyi paljon, paljon muutakin ihanaa - ja niin berliiniläistä. Todella hienosti koostettu, suloinen valikoima!

do you read me?! (Auguststrasse 28) on lehtikauppa - ja millaisin valikoimin! Olin ihan ekstaasissa: myymälästä löytyivät kaikki kiinnostavimmat muoti-, taide- ja designjulkaisut, mitä ikinä saatoin toivoa. Ja paljon, paljon muuta. Mukaan tarttui muutama kokeellisempi julkaisu sekä mm. uusi Gentlewoman. (Gentlewoman on muuten aivan loistava! Jos ette ole vielä tutustuneet, tehkää se!) do you read me!? toimittaa yksittäisiä lehtiä ja vuosikertoja muuten myös Saksan ulkopuolelle. Kohtuullisten hintojen ansiosta aion ehdottomasti kokeilla tilaamista.

Berliiniin voi tietenkin matkustaa milloin tahansa, mutta kevät osoittautui kyllä erityisen hurmaavaksi ajankohdaksi. Kaupunki on hurjan vehreä ja puut kukkivat yltäkylläisesti. Upeimpia ovat valtavat hevoskastanjat, jotka hohtavat kuin soihdut vaaleassa illassa.

Jokaisessa kaupunginosassa on runsaasti puistoja ja puistikoita, jotka tekevät Berliinistä viihtyisän  ja elinvoimaisen oloisen. Täällä puistoja ei tosin puunata juurikaan, vaan ne - kirjaimellisesti - rehottavat. Eräs viehättävimpiä viheralueita oli tämä Kreuzbergin keskellä sijainnut kotieläintarha. Paikka oli kaupungille ominaisesti sopivasti rempallaan, mutta olennaisimmasta, eli eläinasukkien viihtyisyydestä ja hyvinvoinnista, oli huolehdittu hyvin. Ehkä se kiteyttää Berliinin mentaliteetin laajemminkin: pikkuasioista ei niuhoteta, tärkeintä on vapaus, rentous ja viihtyisyys.

kotielainpuisto

poni

Millainen on teidän Berliininne?

Pilvissä

Tiistai, 18. Toukokuuta 2010

Tuntuu siltä, että koen kaikki suurimmat musiikilliset liikutukseni nykyään liikennevälineissä.

Allani aurinkoinen Eurooppa ja kirkkaassa auringonpaisteessa hohtavat pilvet, korvissani England The Nationalin uudelta High Violet -levyltä - ja koin jälleen erään sellaisen häikäisevän kiitollisuuden ja ihmetyksen hetken, jollaiset tekevät elämästä elämisen arvoisen. Maailma on kaunis, olemassaolomme ääretön mysteeri.

Iltapäivän Anuakin ihastuttava levy on muutenkin suurenmoinen! Se valaa uskoa siihen, että 2010-luvullakin tehdään koskettavaa, merkityksellistä, ihmeellistä rokkia.

Rihkamaa

Perjantai, 7. Toukokuuta 2010

Huh, onkos tämä nyt laitaa? Koko talven olemme olleet pukkiterveitä; nyt toukokuun koittaessa sairastaa sitten koko porukka! No, pahin on onneksi jo ohi. Jaksaa taas pähkäillä näitä elintärkeitä tyylikysymyksiäkin.

Olen aina ollut tosi tarkka koruistani. Mieluiten vain jalometalleja (siksi että olen elitisti ja snobi, lisäksi myös siksi että olen kauhean, kauhean allerginen nikkelille). Jos joskus rihkamaa, korujen tulisi olla joko second handia tai peräisin pienten, kiinnostavien korumerkkien mallistoista. Korut ovat asun persoonallisin osa, joten olen aina pyrkinyt hankkimaan hieman erikoisempia yksilöitä - ja mieluiten sellaisia, joita kovin monella vastaantulijalla ei ole.

Tänä keväänä olen tehnyt koruhankintani (ne kaksi) H&M:ltä ja Seppälästä. Otteeni on siis lipsunut pahasti - tai sitten halpaketjujen tarjonta on muuttunut kiinnostavammaksi. Varmaan molempia.

simpukkakoru1

simpukkakoru2

Silkkipaita Uli Richter (second hand), silkkimekko Sonia Rykiel pour H&M, sukkikset H&M. Helmiäiskaulapanssari H&M. Ihastuin koruun heti: ketju on tietenkin rihkamaa, mutta koru koostuu oikeista simpukanpaloista. Luonnonmateriaali tekee korusta heti jotenkin ylellisemmän oloisen. Pidän kovasti myös korun tunnusta ja soundista: se tuntuu ihanan raskaalta kaulassa ja helisee pehmeästi liikkuessa. Ja miten suurenmoisia pastellisävyjä helmiäisessä onkaan! (Rakastan muuten myös tätä silkkipaitaa kiihkeästi! Katsokaapa miten kauniisti hihat on leikattu: ranteet tulevat esiin juuri sopivasti - ja onnettoman lyhyet käteni näyttävät liki normaalipituisilta!)

Odottakaahan kun näette Seppälästä hankkimani megapompulat!

Millaisia koruja te olette käyttäneet tänä keväänä?