Viininpunainen tosiaan on vähän “vaikea” väri ensialkuun, mutta kun sen käyttöön pääsee sisälle, voi ihastua aika totaalisesti. Ainakin itselleni kävi näin viime syksynä: tulin hieman heräteostoksena hankkineeksi burgundinpunaisen nahkalaukun - ja siitä se sitten lähti. Viininpunaiset ovat niin ihanan syviä värejä.

Kiva kuulla että sulla on muutenkin samanlaisia meininkejä tämän hetken parhaiden juttujen suhteen!

Hieno ja inspiroiva postaus! Erityisesti tuon ensimmäisen kuvan viininpunaiset sävyt ovat upeita ja sellaisia, joita ei olisi tullut mieleenkään valita päälle ennen tuon kuvan näkemistä. Ei sillä, että niissä olisi jotain vikaa, vaan moiset värit eivän vaan ole olleet ajankohtaisia hetkeen. Aika hienoa, että juuri väreissä voi löytää “uutta” aina tasaisin väliajoin.

Ja muutkin väri- ja materiaalihuomiosi ovat mahtavia: valkoisen, sinisen ja harmaan sävyt (ovat olleet suosikkejani jo pitkään) sekä mokka ja himmeä kiilto. Jes! En ryhdy odottelemaan syksyä, mutta en ahdistukaan, kun se saapuu.

Lulu Pigeon, sun mainitsemat jutut kuulostaa tosi hyvältä! Ja kun mainitsit nuo sammarit: sammarit olisi NIIIN ihanat! Juurikin jossain ruosteen tai burgundin sävyssä!! Nam!

Ja mene ihmeessä Lissaboniin, jos tosiaan voit, sinä onnellinen! Mä en tällä hetkellä voi muuta kuin haaveilla kaupunkilomasta.

Annemari, sulla on kyllä kerrassaan hyviä pointteja! Oon ihan samaa mieltä tuosta että ihailu useinkin riittää, ja jutuista voi ammentaa ja inspiroitua ilman lompakon esiin kaivamistakin. Mun vaateostokset on jo monta vuotta edellyttäneet tarkan euron meininkiä (oon kotiäiti ja epäsäännöllisten tulojen varassa elävä keikkatyöläinen), mutta onneksi vähällä rahallakin saa hienoja juttuja kun vaan malttaa etsiä ja olla kärsivällinen. Tänä kesänä olen vaan jotenkin onnistanut löytöjen kanssa: postauksessa mainitsemani ostokseni eivät olleet mitään herätehankintoja, vaan sellaisia, jotka ovat odottaneet omalla “klassikkoja tarvitaan” listallani jopa melkein kymmenen vuotta. Olen yleensäkin aika kärsivällinen etsinnöissäni, ja esim. täydellistä nahkahametta olen jaksanut odottaa piiiiitkään.

Ihana muuten tuo huomiosi Rikun modernista tontusta!

Sugar Kane, on tosiaan ihana tunne kun tietää että itsellä on jo niin paljon kaikkea toimivaa ja mukavaa. Toisaalta mä olen ristiriitainen, myönnetään, tässä asiassa, sillä mä kyllä haluan aina myös hiukan yllättää itseni ja kokeilla uusiakin juttuja (ne uudetkin jutut on useimmiten poimintojani tuolta mainitulta “klassikkoja tarvitaan” listalta, mutta siis jotakin sellaista, jota mulla ei vielä ole ja joka on uutta mulle.)

Maire, kuten tuossa edellä toteankin, mä haluan aina myös vähän eksperimentoida tyylillä ja kokeilla uutta (siis ei uusimpia trendejä niinkään, vaan mulle itselleni uutta): mä kun ajattelen että vaikka tyyli onkin suhteellisen pysyvä asia, siinä on myös turhankin helppo jämähtää ns. turvallisuusalueelle - ja moni loistava juttu voi jäädä löytymättä jos aina pysyttäytyy niillä tutuilla (vaikka sitten hyväksi havaituillakin) poluilla. Eli siis ymmärrän enemmän kuin hyvin mitä meinaat kun puhut muutoksen kaipuusta. Sitäpaitsi ajattelen myös, että on varsin luontevaa että elämänmuutokset manifestoituvat ainakin jollakin tasolla ja jossain määrin myös ulkoisessa tyylissä. Ihminen ja elämä muuttuu - miksei tyylikin!

Ja ota tosiaan silmä käteesi naapurimaassa: suorastaan VAADIN että saan lukea sun Tukholma-havainnoista!!

Ja hei kiitos kun mainisit flanellin, mun on pakko lisätä se ihan tuonne postauksenkin matskuosioon!! Flanelli on ihanaa!!!

luulen et otan tukholmas oikeen silmän käteen ja laitan mieleen muistiin juttuja. josko ihan saisin blogattuu jotain aiheesta ens viikolla. toivotaan.

mut mutoin, mulla syksy on aina burgundia ja harmaata, tweed olis kiva ylläri ja flanelli.

Tykkasin muuten kovasti tasta postauksesta, vaikka kesaa edessa viela onkin. On aina kiva lukea kaikenlaisia luotaavia analyyseja. Rick Owensin ensimmainen kuva nayttaa muuten ihan modernilta tontulta, ihana talvinen tunnelma!

No nyt akkia taas aurinkoon!

Ja kaupungeista olen samaa mieltä, olen aika kiintynyt tähän pieneen Eurooppaani. Lissabon voisi houkutella monen vuoden tauon jälkeen, lomakin on tulossa… Eli ei tarvitsisi jättää ajatuksen tasolle.

Mut luulen kyllä, että samalla meiningillä mennään, mun tyylihän ei silleen vaihtele, enemmänkin muokkautuu hitaasti pysyvästi ajan mukana.