Anu, kiitos, tuo paita tosiaan on magee. Ja viehkohan on aivan loistava sana: siirryn oitis haltuunottamaan sitä. Kiitos!

Mitä muuten tekstiilikaksosmeininkiin tulee, niin en mä siitä häiriinny. Se on musta oikeastaan aika hauskaa…silleen vähän teinillä tavalla mut kuitenkin.

stellagee, just noin mäkin sen koen, että pidän ihan tietoisesti kiinni “söpöstä” itsessäni. Ja lapsesta itsessään kannattaa ehdottomasti pitää kiinni! Utelias ja innostunut elämänasenne ovat tärkeitä juttuja. Pyrin muuten olemaan myös kiitollinen - niin naiivilta kuin saattaa kuulostaakin.

Varpu, kiitos! Sä olet musta juurikin loistavalla tavalla söpö: tyylisi on omaperäinen ja särmikäs ja sinussa on rutkasti myös sievää viehkoutta.

Ollaan tosiaan lähemmin yhteyksissä vaikka s-postilla!

Söpöilystä, itselläni nyt on tämmönen vauvanaama jota käytän kyllä joskus häikäilemättä hyväksi, ja kuulenkin erittäin usein olevani nimenomaan “söpö”. En tiedä, en koe minäkään että söpöyden tarvitsisi sulkea kiinnostavuutta pois (mitä se kiinnostavuus nyt sitten onkaan) eikä söpöittely sinänsä häiritse, päinvastoin. Ehkä mulla on kuitenkin semmoinen pieni söpöyden antiteesi itsessäni, jonka takia leikkasin nämä epäsymmetriset hiukset ja suunnittelen lävistystäkin. Mutta jokainen söpöilköön omalla tavallaan tai olkoon söpöilemättä!

ja jooo nähdään! Mulla on hiihtoloma vko 8 eli ei ens mut sit viikolla, niin ehkä siinä alkuviikosta sopis mulle parhaiten kun muuten on vähän kiireitä tässä. Mut ollaan siit lähemmin yhteyksis!

mun oma suhteeni söpöyteen on siinä mielessä kummallinen, etten mä ole söpö ulkoisesti enkä tyyliltäni, mutta käytöksessäni söpöilen aika estottomasti. siis jossakin mielessä “taannun” (enkä tarkoita sitä nyt ollenkaan noin negatiivisesti, kuin miltä taantuminen kalskahtaa…) ja ilmaisen itseäni tahallisen lapsenomaisesti. osaan olla kova ja haastava, mutta pidän ylpeästi ja ilolla yllä myös sellaista lapsekasta puolta itsestäni, joka ihmettelee ääneen ja ihailee katsoen alhaalta ylös.

kontrastina se näyttää olevan jotenkin hämmentävä ja se luetaan flirtiksi useammin kuin se on sellaiseksi tarkoitettu, mutta mä pidän itse mahdollisuudesta olla söpö. mulle ajatus, että mun pitäisi olla vakavastiotettava/kunnioitettava aina ja kaikkialla, on kertakaikkiaan ahdistava. ehkä se kertoo siitä, ettei mulla ole juurikaan issueita sen suhteen, että olenko oikeasti ja aidosti vakavastiotettava…

Mitä kevät- tai kesäinspiraatioon tulee, täällä sitä ei ole juuri näkynyt. Helsingissä on yli puoli metriä lunta ja lisää tulee joka päivä, ja kun ennen kuivaa asvalttia on tiedossa vielä puoli metriä sulavaa sohjoa, kevään ajattelu tuntuu jotenkin ylivoimaiselta.

(Katselin muuten itsekin niitä Carin Westerin villakangashousuja, mutta jätin sitten ostamatta - hyvä niin, koska meillä on jo tekstiilikaksosmeininkiä vähän liikaakin.)

Ja mitä tulee söpöyteen, tai sievyyteen, joskus aikoinaan, kun olin raksalla kesätöissä, yksi rakennusmestari kutsui mua, paikan ainutta naisihmistä, sanalla “viehko”. Ehkä se olisi hyvä vaihtoehto söpölle? Mun mielestä sä olet söpö (tai viehko) varsin aikuisella tavalla, ja se on aika taitavasti tehty.

Minusta tyylisi on haastava, rakenteellinen ja innovatiivinen. Luot tarinoita ja minimaailmoja hyvin persoonallisella ja omintakeisella tavalla. Minulle tyylisi/asujesi ymmartaminen ei ole aina helppoa, mutta silti antoisaa.

Tasta syntyy myos toinen (minulle) antoisa kontrasti blogissasi. Tekstisi ovat usein kiltteja, leppoisia, kauniisti kirjoitettuja, mutta asusi ovat haastavia, vaativia ja jollain tavalla omapaisen vahvoja.

Enkä tosiaan tarkoittanut niin, että sun ajatuksista olisi tullut mitenkään sellaista sävyä esiin, että tarkoittaisit lausumat jotenkin yleispätevänä (sorry jos tästä mun sepustuksesta sellaisen kuvan saa!). Sillä mä oikeastaan vaan kiinnostuin siitä että sä koet sen just niin kuin koet omalla kohdallasi, ja päädyin sit vaan pohtimaan et miten mä tuon söpö-problematiikan itse koen.

Ja kiitti!

(Sorry pillastuminen, mut mun omaa identiteettiä koskeva tyylipohdinta blogissani on niin omakohtaista, että tuntuu vaikealta jos mun ajatuksia lainataan jotenkin yleistettävinä “totuuksina”. Mitä et varmaan edes tehnyt…)

Kauhean kauniita sävyjä sulla näissä!