‘Berliini’ -aiheen arkisto

Highlights

Keskiviikko, 14. Heinäkuuta 2010

Miten hurmaava loma minulla onkaan ollut! Itse asiassa en muista, milloin viimeksi olisin viettänyt näin kivan loman. Vaikka se kesti vain reilut kaksi viikkoa, tuntuu kuin olisin lomaillut pitkäänkin. Kyllä taas kelpaa töihinkin palata!

Kesälomat (ainakin jos kestävät vain lyhyen ajan) tahtovat yleensä pakkautua liian täyteen ohjelmaa. Tällä kertaa voin onnitella itseäni myös siitä, että löysin melko hyvin tasapainon olemisen ja tapahtumisen välille. Lomaan mahtui mainioita happeningeja - mutta riittävästi löysää hengailuakin. Eihän ihminen lopulta kaipaa lomaltaan juuri muuta kuin hyvää ruokaa ja hyvää seksiä, kuten joku viisas joskus totesi! Mutta kivaa on toki myös se, että pääsee kokemaan ja näkemään uusia juttuja. Tässä minun kesälomani parhaat palat:

1. Barcelona! Kyllä Barcelona on kaikkein kivoin, ei siitä mihinkään pääse. Kun kaupunki on moinen hurmuri, ja matkaseura ensiluokkaista, ei tuloksena voi olla muuta kuin huippuhauskuutta. (Tarkempaa matkaraporttia luvassa jossain vaiheessa.)

2. John Malkovich! Olin etukäteen hieman huolissani siitä, ratsastaako Turkuun saapuva Michael Sturmingerin Infernal Comedy pääasiassa Malkovichin kuuluisuudella - ja ennen kaikkea siitä, onko Malkovich lopulta niin taitava ja karismaattinen kuin mitä odotan. Oli hän. Hän on loistava! Myös näytelmä lunasti kaikki odotukset: barokkiorkesterille, kahdelle sopraanolle sekä näyttelijälle (tässä tapauksessa siis Malkovich) kirjoitettu esitys on dramaturgisesti yllättävä, hämmentävä, irvokas, hauska ja intensiivinen. Armoitetun eksentrikon ja tyylipersoonan näkeminen livenä oli toki vielä oma elämyksensä. On vain ihmeteltävä, miten jotkut säteilevät! (Törmäsimme Anun kanssa Malkovichiin jo Riikan lentokentällä Barcelonasta palatessamme. Hän totta totisesti kiinnitti huomiota vaikkemme ensin edes tajunneet katsovamme John Malkovichia. Hän vain on ihan omanlaisensa!)

3. OK Do:n Science Poems -kirjan (Suomen) julkkarit Napa Gallerialla. Rakas, rakkaampi, rakkain ystäväni Jenna muodostaa toisen puoliskon mahtavan OK Do:n ytimestä, ja kutsui ystävällisesti meidät juhlimaan pääkaupungin sykkeeseen. Oli ihanaa tanssia Helsingin yössä, oli ihanaa nähdä rakkaita (kauan kaivattujakin!) ystäviä, oli ihanaa juhlia OK Do:n mainioiden tyyppien saavutuksia. Ja Science Poems -kirjaa suosittelen kaikille! En pitkään aikaan ole törmännyt teokseen, jossa niin laajaa aiheiden kirjoa käsiteltäisiin niin raikkaasti, yllättävästi ja inspiroivasti. (OK Do inspiroi minua aina muutenkin! Jos Jenna Sutelan ja Anni Puolakan lapsonen ei ole teille vielä tuttu, menkää ja tutustukaa ensi tilassa!)

4. Airiston luonnonrannat. Tyttö on melkoinen merikarhu ja hurja rantaihminen. Ja niin olen minäkin! Näissä käsittämättömissä - IHANISSA!!! - hellesäissä olemme retkeilleet isäni moottoriveneellä Airistoa pitkin ja poikin ja etsiskelleet ihaninta hiekkarantaa. Ja sen löysimmekin! Puiden varjostama pitkä, hienohiekkainen ranta, lämmin merivesi, kylmää roseta lasissa, äitini loistavat eväsherkut laakealla kivellä odottamassa. Ei ketään muuta kilometrien säteellä. Todellista luksusta!

5. Helle! Se pitää mainita vielä erikseenkin. Eihän tällaista olekaan!

Oletteko nauttineet kesästä ja lomasta? Mitä luksusloma teille merkitsee??

Kotona maailmankaikkeudessa

Maanantai, 7. Kesäkuuta 2010

Stellagee kirjoitti kiinnostavasti suomalaisten koti- ja työpukeutumista koskevista eroista. Stellageen postauksessa - ja tekstiä seuranneissa kommenteissa - pohditaan syitä erityisten “kotivaatteiden” olemassaololle ja merkitykselle.

Olen pohdiskellut viime aikoina samanlaisia teemoja; kotivaateteemaa tuntuu sitä paitsi nousevan nyt yhdeltä ja toiselta taholta. Ilmeisesti (luksus)kotivaatteet ovat trendikin! Luulen että siinä on kyse paitsi uuden markkinaraon löytymisestä, myös pitkän aikaa vallinneen sisustusbuumin loogisesta laajentumisesta: tyylikkäässä kodissa pitää pukeutua silkkineuleeseen ja kashmir-sekoitteisiin neuloshousuihin sopiakseen kodin sisustuksen rikkeettömään harmoniaan! Ihmisen pitää sopia kotiinsa. Asukista tulee elävä huonekalu, kotinsa esteettisten käytäntöjen jatke.

Kuulun itse “kotivaateihmisiin”, ts. vaihdan päälle toisen teepparin ja verskat kun saavun kotiin. Pienen lapsen kanssa puuhaillessa mahdollisimman huolettomien kotivaatteiden olemassaolo on järkevää, sillä siten pystyy hieman suojelemaan kaapin rakkaimpia aarteita. Sen sijaan minun kohdallani kyse ei ole lainkaan siitä, että kokisin tarvetta vaatteidenvaihdon kautta erotella työ- ja vapaa-aikani. Päinvastoin: toivoisin, ettei minun tarvitsisi pukeutumisellani lainkaan erotella kotiaikaa muusta ajasta. Koen yleensäkin pukeutumisen hyvin vahvasti paitsi sosiaalisena, myös tilallisena käytäntönä. Tarkoitan, etten oikeastaan haluaisi erotella kotia tilana muista sellaisista paikoista, joissa todella viihdyn. Se, että vaatteet kertovat viihtymisestä, on mielestäni aina eräänlaista tilan haltuunottoa (kuten aikaisemminkin olen pyrkinyt kuvaamaan). (Viihtyisät vaatteet eivät tietenkään aina ole rennot ja/tai löysät, mutta ainakin itselleni suhteellisen usein kuitenkin! Ymmärrän kyllä, että mikäli työpukeutumiseen kuuluvat puvut, solmiot tai jakkupuvut, tarve erityisiin kotivaatteisiin saattaa olla suurempi.)

Vaatteiden kohdalla minua kiinnostaa erityisesti vaatekappaleen luokittuminen joksikin, osaksi jotakin kategoriaa. Usein kiinnostavimpia ovat sellaiset, joiden kohdalla rajat ovat häilyviä - tai häivytettävissä. Trikoovaatteisiin (joita “kotivaatteet” tapaavat olla) epämääräisyyttä tuntuu liittyvän erityisen paljon. Onko vaate itse asiassa yöpaita? Vai t-paitamekko? Kotivaate? Juhlamekko? Ja entäpä “oloasu”? Koko käsite on täynnä kiehtovaa epämääräisyyttä! Kaikissa vaatteissa kai “ollaan”, M.O.T.? Silti “oloasuksi” kutsutaan juuri suloisen pehmoisia, väljiä vaatekappaleita - ja tuntuuhan se luontevaltakin, tottakai.

Koti- ja kaupunki- tai työvaatteiden välinen erottelu tuntuu juurtuneen syvälle suomalaiseenkin pukeutumistapaan, niin tuulipukukansaa kuin muka olemmekin. Se ilmenee mm. siinä, että eksentrisyyttä kykenee konstruoimaan hyvinkin vaatimattomin välinein: “yöpaitaan” sonnustautuminen julkisella paikalla kapinoi jo riittävästi sääntöjä vastaan tullakseen huomatuksi. Itse viehätyn kovasti siitä ajatuksesta, että saattaisin jonkun silmissä näyttää poistuneen kotoani “vaatteita vaihtamatta”. Tämä hiljattain tekemäni haalarilöytö herättänee joissakin juuri tämänkaltaisia tunteita…

haalari1

haalari2

haalari3

Tanskalaisen Wood Woodin löysä, oversized haalari toi mieleeni suloisia muistumia eräästä lapsuuteni flanellioloasusta. Toisaalta se on kiinnostavasti ja oivaltavasti leikattu urbaani leikkipuku! (Pidän vaatteesta kovasti myös siksi, että se tuo mieleeni Berliinin! Hankin nämä haalarit jo aiemmin keväällä, mutta toukokuisella Berliinin-reissulla törmäsin useisiin tosi mageisiin ruudullisiin haalari- ja oversize-juttuihin. Eipä vaan tarvinnut hankintoja tehdä, kun tällainen oli jo kotona odottamassa.) Tunnen nämä haalarit päällä oloni hyvin kotoisaksi vaikkapa meidän turkulaisten yhteisessä olohuoneessa, Pääkirjastossa, hengaillessani. Haalarit päällä olen kuin kotonani myös lempikahvilassa tai -terassilla. Voisiko mukavampaa ja - monin tavoin - iisimpää, silti puettua, vaatetta olla?

P.S. Ilmeisesti haalarilöytöni on useimpien mielestä kuitenkin vaikea vaate - kenties myös siksi, ettei se luokitu kovinkaan yksiselitteisesti sen enempää koti- kuin työvaatteidenkaan luokkaan? Ainakin sain sen varsin tuntuvalla alennuksella Wood Woodin nettikaupasta… Niillä on muuten hienoja haalareita kaiken kaikkiaan! Menkääs kattomaan - ainakin te, joita työhaalarihenkiset viritykset kiinnostavat!

Vapaakaupunki

Tiistai, 25. Toukokuuta 2010

Rakastan Berliiniä!! Vietimme Miehen kanssa siellä toissaviikonlopun, ja vaikka kelit eivät parhaalla mahdollisella tavalla reissuamme suosineetkaan, oli kuitenkin valtavan mukavaa ja elämyksellistä. (Anteeksi kovasti kaikki lukuisat, ihanat Berliinissä asuvat ystäväni, etten ottanut yhteyttä ennen matkaamme! Olimme kuitenkin Miehen kanssa etukäteen sopineet, että tällä reissulla ollaan kahdestaan.)

Berliinissä parasta on rentouden ja helppouden ainutlaatuinen suhde. Berliini on vapaa, villi ja kuriton, samalla kuitenkin siisti, turvallinen, sopivasti saksalaisen luotettava ja kurinalainen. Ja kivoja kuppiloita sekä ihania terasseja ja ruokapaikkoja on loputtomasti, shoppausmahdollisuudet varmaan maailman parhaat. Suurin lumous piilee kuitenkin juuri kaupungin tunnelmassa. Berliini rehottaa. Ei rumasti ja huolimattomasti, mutta huolettomasti. (Ja vaikka kenties paikoitellen rumastikin, aina kiinnostavasti!) Kaupungissa on tilaa erilaisille tavoille tehdä ja ajatella; koen sen valtavan voimaannuttavana ja inspiroivana.

Asuimme aivan Mitten keskellä Mitte Berlin -nimisessä pienessä hotellissa (Neue Schönhauser Str. 1). Shoppailun ja hengailun kannalta paikka ei olisi voinut olla keskeisempi: käytännössä kaikki kiinnostava löytyy kivenheiton päästä. (Korttelin päähän hotellistamme oli muuten ilmestynyt myös Casa Camper.) Mitte Berlin oli ihan mukava majapaikka, mutta seuraavalla kerralla ajattelimme majoittua hieman syrjemmälle Mittessä. Kiva vaihtoehto voisi olla vaikka tämä.

Tässä huviksenne ja kenties hyödyksennekin muutamia tämän reissun bongauksiamme.

RUOKAA JA VIRVOKKEITA

Mädchenitalianer (Alte Schönhauser Str. 12) on hyvä esimerkki Mitten pienimuotoisista ja rennoista mutta laadukkaista ravintoloista. Pienessä italialaispaikassa tarjoillaan lähinnä pastaa, mutta se osataankin sitten viimeisen päälle. Annokset ovat raikkaita, aromaattisia, kekseliäitä. Ja laatuunsa nähden varsin edullisia.

Oliv Cafe (Münzstrasse 8 ) on tyylikäs ja viihtyisä, toisaalta berliiniläisittäin (mitteläisittäinkin) melkoisen kallis. Annoksista kannattaa kuitenkin maksaa, sillä tarjonta on pääasiassa luomua ja kaikki huiman herkullista. Aamiaiset ovat yleensäkin Berliinissä ihan parasta; Olivissa söin tämän reissun parhaan aamupalan.

aamupala1

aamupala2

Voileivillä Berliinin lähellä tuotettua huikaisevan hyvää luomu-rosmariinikinkkua. Kahvi ensiluokkaista luomu-arabicaa. Mehu vastapuristettua. Mysli paikan päällä paahdettua luomukamaa. Hedelmäsalaatti monipuolinen ja ylellinen - arvostan eritoten sitä, että salaatti pilkotaan joka asiakkaalle erikseen. Näin se pysyy napakkana ja raikkaana. (Olen snobi, myönnetään, mutta inhoan isossa kulhossa mehustuvia ja mössööntyviä hedelmäsalaatteja! Mies valmistaa minulle hedelmäsalaatin aina siten, että hedelmät kootaan omiksi sektoreikseen lautaselle…taidan olla paitsi snobi, myös neuroottinen…)

Laub & Frey (Kastanienallee 79) on kiva, minimalistisen tyylikäs baari kauniin Kastanienalleen varrella. Drinkit olivat hyviä (ja tuhteja): testasimme mojitoa ja whisky souria, ja etenkin viimeksi mainittu saa korkeat pisteet. Viikonloppuiltaisin paikalla myös DJ.

Luzia (Oranienstrasse 34). Hipahtavan boheemi kuppila Kreuzbergissä. Vietimme täällä pitkän, mukavan sunnuntai-iltapäivän: Berliinissä mahtavaa on juuri kiireettömyyden tuntu. Päiväkahvilla (ja/tai -kaljalla) vierähtää miellyttävästi ja raukeasti tovi jos toinenkin. En yleensä innostu suuresti paikoista, joiden sisustus koostuu sekalaisesta vanhasta roinasta, mutta Luzia oli täysin vastustamaton.

luzia

Luzia

Kahvilahengailun ja syömisen lisäksi shoppailimmekin vähän. Voisi jopa sanoa, että “maltillisesti”; Berliini on täynnä kaikkea sellaista mistä pidän, ja olen suorastaan ylpeä, etten kokenut ihan täydellistä henkilökohtaista konkurssia! (Mies on loistavaa shoppailuseuraa, sillä hän kiertelee vaatekaupoissa melkein yhtä innostuneesti kuin minäkin.)

Yritän reissuilla aina keskittyä paikalliseen tarjontaan ja paikallisiin suunnittelijoihin - silloin ostoksissa on oikeasti, konkreettisestikin läsnä paikan henki. Siksi koen lievää häpeää siitä, että käytännössä shoppailimme kuitenkin melko lailla high street -ketjujen myymälöissä (häpeääni ei ainakaan laimentanut se, että useat kohtaamamme mitteläiset putiikinpitäjät valittelivat isojen ketjujen kovaa vauhtia jyräävän alleen pienet, avantgardemmat putiikit ja suunnittelijoiden showroomit). Berliinissä ketjujen tarjontakin on kuitenkin tavanomaista kiinnostavampaa. Muutaman korttelin sisällä on tarjolla mm. Cos, American Apparel sekä Muji. Mies löysi Cos’ista hienoja juttuja, ja vaikka viime Lontoon-reissun uudelleenviehätys asiasta jo oli karissutkin, ostin minäkin pari miesten teepparia. Cos on kyllä käsittämättömän suosittu: perjantai-iltana paikka oli kuin ahdettu täyteen porukkaa. Ensin olin vähän että blääh: naisten vaatteissa oli kyllä hyvät matskut, mutta mallit olivat omituisia, “kvasiavantgardeja” pusseja, joiden säkkimäinen ja epäsymmetrinen muoto ei ollut perusteltu sen enempää käytettävyydellä kuin estetiikallakaan. Siis minähän RAKASTAN pusseja, kaapuja ja säkkejä, mutta kyllä ne pitää suunnitella niin, että hommassa säilyy juju ja innovatiivisuus! (Oma halpa mielipiteeni onkin, että Cos’in kannattaisi reilusti keskittyä selkeiden perusvaatteiden tuottamiseen, sillä hienostunut väripaletti ja ennen kaikkea mainiot matskut ovat kuitenkin ketjun parasta antia.) Pienen penkomisen jälkeen löytyi sitten houkutuksiakin, etenkin miestenosastolta. Kaikki te, joilla on ikuisessa etsinnässä harsomaiset, täydelliset puuvillateepparit: tutustukaa Cos’in miesten t-paitoihin. Täydellisiä. Myös AA:sta löytyi mainioita juttuja: kiitos Kamichalle mainiosta toppiliivivinkistä! Ne on tosiaan ihania.

Mitten kiinnostavin shoppailukatu on minusta edelleen Mulackstrasse - siitäkin huolimatta, että Blessin liike oli hävinnyt kadulta. Kuten Butterflysoulfiren suunnittelija Maria Thomas minulle kuvaili, Mulackstrasse on sopivasti hiukan syrjässä Mitten pahimmasta ryysiksestä, mutta samalla aivan sen sydämessä. Ranskalaisen A.P.C. -ketjun vierestä (osoitteesta Mulackstrasse 35) löytyi eräs tämän reissun makeimmista putiikki-löydöistä. Mestan nimi ei käynyt selville, mutta kyseessä on konseptikauppa, joka myy erittäin kiinnostavaa ja loistokkaalla maulla valittua kokoelmaa berliiniläistä avantgardea (myös sitä Blessiä!), klassisia luksusmerkkejä (kuten Lanvinia tai YSL’ia) sekä hienoja afrikkalaisia koruja ja käsitöitä (afrikkalainen käsityö tuntuu minusta muuten kauhean kiinnostavalta tällä hetkellä muutenkin, joten eipä ihme että olin näistä ihan fiiliksissä). Mesta on tosi tyylikäs ja makeasti stailattu - juuri tällaisissa paikoissa on ihana käydä, sillä vastaavia ei totisesti kotikonnuilta löydy.

SHOPPAILE

BUTTERFLYSOULFIRE (Mulackstrasse 11) oli parasta mitä tällä kertaa löysimme: sekä Mies että minä teimme täällä reissun parhaat hankinnat. Putiikki on hurmaava ja kekseliäästi rakennettu, kokoelmat todella vakuuttavia ja kiinnostavia, materiaalit hienostuneita ja laatuisia, palvelu ystävällistä ja huomioivaa… Butterflysoulfire on must kohde kaikille monokromaattisesta, minimalistisesta estetiikasta pitäville. Suomalaisista merkeistä BFSF toi mieleen esimerkiksi mainion Gilles & Dadan - eikä vähiten siitä syystä, että molempia vaatemerkkejä luotsaa hurmaava ja lahjakas suunnittelijapariskunta.

Konk (Kleine Hamburger Str. 15) sijaitsee aivan viehättävän putiikki/galleria/baari/kahvilakatu Augustsrassen tuntumassa. Menin paikalle vartavasten kuolaamaan suosikkimerkkini c.neeonin kamoja, mutta täältä löytyi paljon, paljon muutakin ihanaa - ja niin berliiniläistä. Todella hienosti koostettu, suloinen valikoima!

do you read me?! (Auguststrasse 28) on lehtikauppa - ja millaisin valikoimin! Olin ihan ekstaasissa: myymälästä löytyivät kaikki kiinnostavimmat muoti-, taide- ja designjulkaisut, mitä ikinä saatoin toivoa. Ja paljon, paljon muuta. Mukaan tarttui muutama kokeellisempi julkaisu sekä mm. uusi Gentlewoman. (Gentlewoman on muuten aivan loistava! Jos ette ole vielä tutustuneet, tehkää se!) do you read me!? toimittaa yksittäisiä lehtiä ja vuosikertoja muuten myös Saksan ulkopuolelle. Kohtuullisten hintojen ansiosta aion ehdottomasti kokeilla tilaamista.

Berliiniin voi tietenkin matkustaa milloin tahansa, mutta kevät osoittautui kyllä erityisen hurmaavaksi ajankohdaksi. Kaupunki on hurjan vehreä ja puut kukkivat yltäkylläisesti. Upeimpia ovat valtavat hevoskastanjat, jotka hohtavat kuin soihdut vaaleassa illassa.

Jokaisessa kaupunginosassa on runsaasti puistoja ja puistikoita, jotka tekevät Berliinistä viihtyisän  ja elinvoimaisen oloisen. Täällä puistoja ei tosin puunata juurikaan, vaan ne - kirjaimellisesti - rehottavat. Eräs viehättävimpiä viheralueita oli tämä Kreuzbergin keskellä sijainnut kotieläintarha. Paikka oli kaupungille ominaisesti sopivasti rempallaan, mutta olennaisimmasta, eli eläinasukkien viihtyisyydestä ja hyvinvoinnista, oli huolehdittu hyvin. Ehkä se kiteyttää Berliinin mentaliteetin laajemminkin: pikkuasioista ei niuhoteta, tärkeintä on vapaus, rentous ja viihtyisyys.

kotielainpuisto

poni

Millainen on teidän Berliininne?