Kirpputorien jumalat ovat oikukkaita: he pimittävät aarteitaan usein loputtomiin, mutta äkillisessä suopeuden puuskassa he  saattavat heittää nöyrän palvelijanne eteen todellisia aarteita. Kävelinpä tässä päivänä muutamana UFFille (josta muuten yleensä kaikkein nihkeimmin löytää mitään hienoa, ainakaan halvalla!), ja bongasin jakkurekistä aidon 80-luvun Gianni Versace -pellavajakun. Hämmennystä - ja tyydytystä - tuotti myös se seikka, että siinä kun Giannin hinnaksi oli arvioitu 10 euroa, vieressä roikkuva joustosamettinen Vero Moda -bleiseri oli saanut hinnakseen 24 euroa…

Pellavajakku on oikeasti miesten kesäbleiseri, muttei se paljoa haittaa: voin mainiosti käyttää sitä “oversized” hengessä. Diggailen jakusta ihan kauheasti, sillä olen jo pidempään laiskasti haaveillut ruudullisesta, mustavalkoisesta takin tapaisesta. Tämän yksilön jujuna ovat sivusaumojen kohdalle sekä taakse hieman erilaisesta musta-valkoisesta ruutukuosista ommellut kappaleet. Ja käytetyt materiaalit, pellava ja paksu silkki, ovat kuin unelmaa!

Alle puin 2or+ by YAT -topin ja Vivienne Westwood -minimekon, Marjan Pejoski for ASOS -leggarit sekä Ril’sin luottonilkkurini:

Sitten jakku mukaan kuvioon. En tiedä teistä, mutta itse tykkään maskuliinisen jakun ja pitsikuosin kontrastista:

Oletteko te tehneet hyviä kirpparilöytöjä viime aikoina?

Taannoisesta klassikkotoivelistastani unohtui muuan haaveitteni kohde: villakangasviitta. Olen yleensäkin hulluna viittoihin: ne tuovat mieleen taikurit, supersankarit, ritarit, linnanneidot sun muut coolit tyypit. Minulle onkin kertynyt useita erilaisia ja keskenään erihenkisiäkin viittoja – sellaisia keveitä ja sisäkäyttöön tarkoitettuja – mutta takin korvikkeeksi käyvä villakankainen versio on puuttunut.

Erilaisia ponchoja ja viittoja käytettiin innokkaasti mm. 60- ja 70-lukujen taitteessa, ja näitä hippiversioita tulee toisinaan vastaan kirpputoreilla ja second hand –liikkeissä. Mutta kun ei. Ne ovat usein käsittämättömän riemukirjavia virityksiä (toisinaan vieläpä peilinpaloilla ryyditettynä, hmm???), joista allekirjoittaneelle tulevat mieleen ennemminkin pilvipäiset hörhöt kuin katu-uskottavat urbaanit seikkailijat. Usein ne ovat myös aika onnettomista materiaaleista kyhättyjä, karhean muovisia ja nyppyisiä ilmeeltään. Toisaalta kaupoista löytyy tietenkin villaviittojen täti-versioita, nk. oopperaviittoja. Ne ovat yleensä yksivärisiä (usein mustia), ja periaatteessa ihan jees. Mutta ei aivan. Vuokolla on aika hyvä eksemplaari tällaisesta, mutta jotenkin sekin on liian taidetätihenkinen. (Ja juu, kyllähän minä varmaan olen juuri sellainen. Mutta ehkä juuri siksi tuollaiset viitat ovat hieman turhan ilmeisiä. Ja vähän turhan aikuisia.)

Vanhanaikaiset, ruudulliset villaiset viltit (jotka keinokuituiset fleecetorkkupeitot niin kammottavalla tavalla ovat syrjäyttäneet!) ovat minusta aivan vastustamattomia! Tietysti nekin ovat usein hurjan kirjavia, mutta myös kauniita ja pehmeäsävyisiä löytyy. Myös Comme des Garcons –merkin viime sesongin ihanaakin ihanammat viltti/takki –viritelmät ovat jääneet mielen pohjalle kummittelemaan. Olenkin nuo takit nähtyäni joitakin kertoja pohtinut viltin virittelemistä vaatteeksi, mutta en ole löytänyt mieleisen kokoista vilttiä. Siksipä olinkin hurjan iloinen löytäessäni Ril’sin -70% alesta tämän täydellisen, pehmeän epävärisen villaviitan.

Tämä on just sellainen kuin pitää: ennemmin kuin hipit se tuo mieleen erämaassa eteenpäin ponnistelevat uudisraivaajat ja autiomaan kylmässä yössä nuotion äärellä lämmittelevät cowboyt. (Yksi tämän bloggaamisen parhaista puolista on muuten se, että huomaa tiettyjen teemojen nousevan itsellä inspiraation lähteeksi aina uudelleen ja uudelleen. Erämainen estetiikka on minulla yksi näistä.) Kaikki preeria- ja cowboy-romantikkahan tunnetusti vetoaa meikänaiseen kovasti; tosin pyrin aina virittelemään näitä teemoja jotenkin urbaanisti. Viitta tuo mieleeni myös safariteemat, joihin niin ikään olen kovin ihastunut. Safarivaatteethan ovat kai yleensä hellevaatteita, muuta tämä onkin kylmä safari. Tai hetkinen…sellaista varmaan kutsutaan naparetkeksi!

Ylimmässä kuvasarjassa viitta toimitti bleiserin tai jakun virkaa: kevyen viskoosipaidan kanssa se on mainio sisäkäytössäkin (kultapaita ja punoskoru kirpparilta, khakinväriset housut H&M:n alesta, jalassa omat vanhat 90-lukuiset Vagabond-bootsit. Oisko jollakulla fiksulla lukijalla muuten vinkkejä vanhan, kovaksi muuttuneen nahan pehmittämiseksi?? Olisin kovin kiitollinen avusta!). Alemmissa kuvissa puin viitan mokkatakin seuraan: tällainen kombi toimii ns. välikausikeleillä oivallisesti. Päässä äidiltä peritty tweed-trilby.

Ja näillä pärjätään jo vaikka tulipalopakkasessa (viitan alla Cecilia Sörensen -villakangastakki):